Haluan kirjoittaa tästä aiheesta, koska se on vaivannut minua enemmän tai vähemmän koko sen ajan, jonka olen pitänyt tätä blogia. Blogini tarkoitus on keskittyä neuleisiin ja muihin käsitöihin, ja pyrin siksi rajaamaan sisältöä niin, että käsittelisin lähinnä niitä, ja vähemmän elämäni muita asioita. Tästä puolesta itsessäni haluan kuitenkin kirjoittaa, koska se on niin suuri osa elämääni, ja koska se vaikuttaa niin merkittävästi sekä neuleharrastukseeni että siitä bloggaamiseen.
Blogiani lukiessa ei varmasti ole vaikea huomata, että pidän rimaa hyvin korkealla: valitan vähän väliä kuvien huonosta laadusta, en monesti ole tyytyväinen tekeleisiini ja ennen kaikkea, päivitän blogia todella harvoin. Syy hiljaisuuteen on pitkälti siinä, että vaadin itseltäni liikaa, erityisesti valokuvien suhteen. Suoritan siis myös sellaisia asioita, joiden olisi tarkoitus olla mukavia ja joista olisi tarkoitus saada voimia niiden oikeasti ikävien asioiden kohtaamiseen. Neulon jatkuvasti, ja saan aika paljon valmiiksikin, mutta töiden kuvaaminen on jotenkin todella hankalaa. Yleisen, neuleblogeissa käydyn keskustelun ja omien mieltymysteni ansiosta olen myös kehittänyt itselleni ehdon, että en voi kirjoittaa päivitystä, jos ei minulla ole liittää siihen kuvia, ja näin päivitysahdistus on valmis.
Mielestäni kuitenkin minun neuleblogini olisi tarkoitus ensisijaisesti palvella minua, eikä toisin päin. En neulo blogiani varten, ja siksi hermostunkin vähän väliä itseeni, kun toimin tässä asiassa tavalla, jonka ihan hyvin tiedän olevan hassu. On kuitenkin tosiasia, että en kykene noin vain järkeilemään itseäni raiteille ja korjaamaan ajatusmallejani, sillä minun perfektionismini on patologista, sairauden asteelle ulottuvaa lajia. "Perfektionismi" ei toki sinänsä ole psykiatrinen diagnoosi, mutta sairastamani masennus keskittyy hyvin tiiviisti vaativuuteni ympärille, ja se on persoonallisuuttani selkeästi eniten määrittävä piirre.
Toivon, että edes pieni osa vaikeudestani blogata helpottuisi sen myötä, että kerron asiasta avoimesti. Enkä tahdo kalastella selkääntaputtelua, mutta teidän lukijoiden jättämät kommentit merkitsevät minulle paljon, joten niistä suuri kiitos.
Lopuksi vielä kuva, koska en osaa päivittää ilman kuvia, ja koska kyseinen kuva kertoo hyvin siitä, miten kahjo osaan olla neulomisen suhteen. Tässä on sukka, jota neuloin viime keväänä, ja jossa ei ollut kerrassaan mitään vikaa havaittavissa, mutta jossa siitä huolimatta oli jotain selkeästi vialla. Ratkaisu ongelmaan oli neuloa se ohi kiilakavennusten, aloittaa sille paria ja sitten päätyä purkamaan koko roska, koska se ei ollut kiva, ja koska silmukat olivat (muka) epätasaisia, ja jotain muuta mitä en enää muista :D
Onneksi nyt syksyllä sain uudestaan aloitettua noita sukkia toisesta langasta, ja tällä kertaa taidan oikeasti saada ne valmiiksi saakka, sillä ensimmäinen on jo tehtynä ja toinenkin puolessavälissä säärtä. Otan kuvaa heti kun ehdin tässä joulusähläämisen keskellä.
Rauhallista ja rentouttavaa keskitalvea kaikille!
12 kommenttia:
Hyvä Outi!! Toivottavasti tämä tunnustus auttaa sua ehkä pääsemän hiukan yli rimasta. Ja koska tämä on SUN blogi ja SUA varten, niin sulla on täysi oikeus tehdä siitä itsesi näköinen eli käydä siinä läpi asioita. Vaikka se ei ehkä sillon ole 100 % neuleblogi, niin toivottavasti kestät sen. :)
Itsekritiikki on pahin vitsauksemme. Varsinkin silloin kun se alkaa rajoittaa omaa elämäämme ja sen epätäydellisyydestä nauttimista.
Kaikki olemme täynnä virheitä, niin blogit, ihmiset kuin neuleetkin. Suurin askel on astua sensuurin yli ja nähdä kaikkien mokien rikkaus: Kuinka tylsää elämä olisikaan ilman mokaamista! Mokaaminen on rikkaus!
Kaikkea hyvää ihanalle blogillesi ja kauniille neuleillesi.
Ja jos tahdot hyvä luettavaa itsesensuurin madaltamiseksi, suosittelen Simo Routarinteen Improvisoi! -kirjaa.
Epätäydellistä joulua ;)!
Sivullisena on helppo vain sanoa että "ei tarvitse olla täydellinen", mutta tiedän että se on helpommin sanottu kuin tehty :]
Minä kyllä mielelläni katsoisin vähän huonompilaatuisiakin kuvia kuin täysin kuvatonta blogia. (Helppohan se minun taas on puhua, kun itse on pakko kuvata vain kännykällä ja kuvien laatu on mitä on ;D)
Stressitöntä ja hauskaa joulua jokatapauksessa.
Ihana sukka! Germaaniohje huutelee taas entistä kovemmin, pitäisi aloittaa vihdoin.
Minäkin katselen mieluummin vähän huonompiakin kuvia kuin täysin puhumatonta blogia.
Hyvää joulua! :)
Hmm.. Haluttais niin kovasti sanoa jotain lohduttavaa. Mut enmää osaa :P Hyvä kun kirjoitit aiheesta ja toivon että saisit joskus asian käännettyä voitoksesi. Perfektionismi ei ole välttämättä pahasta, ainoastaan silloin kun se esimerkiksi juuri ruokkii masennusta kuten sinun tapauksessasi.
Ymmärrän kyllä osin mitä käyt läpi, ylisuorittaja itsekkin. Koeta jaksaa ja vietä ihana joulu :)
Asiat usein helpottuu, kun ne pystyy myöntämään. Itselläni on vaikea masennus ja tunnustan olevani pakkomielteinen perfektionisti, tiedän kuinka kuluttavaa se osaa olla. Kirjoitat blogia loppujen lopuksi itsellesi, ja me lukijat kyllä pidetään kaikenlaisista kuvista. Neuleitahan tässä katsellaan, eikä arvostella kuvaajan tekemiä "virheitä". Ei me lukijat olla niin kriittisiä, mitä omaa blogia päivitettäessä usein tuntuu. Hyvää joulua sinulle.:)
Pakko vaan sanoa, että tiedän tunteen. Ehkä vähän eri tavalla, mutta kuitenkin.
Mitä vaikeammaksi mun masennus menee, sitä enemmän stressaan jopa neulomisesta. Mun sairauden pahimpia piirteitä on nimenomaan liikojen vaatiminen itseltäni, ja häpeä siitä jos en ole tarpeeksi hyvä.
Oon tuore neuloja, joten virheitä saa tapahtua. Mutta tunnen itseni tosi tosi hyödyttömäksi jos en saa mitään aikaiseksi.
Masennus on hirmuinen vitsaus, toivotaan että päästään siitä eroon. Kunnialla.
Voimia ja bloggauksen iloa.
Ainiin, ja kai sitä jouluakin sitten.
Moi, toinen perfektionisti täällä - ymmärrän tosi hyvin, mistä kirjoitat. Olen kuitenkin itse vuosien myötä onneksi oppinut hellittämään hieman (ja se ei ole ollut helppoa!), koska tajusin vihdoin, että muuten hajoaa pää. Perfektionistin dilemmahan on siinä, että pyrkii jatkuvasti täydellisyyteen, vaikka samalla on tuskaisen tietoinen siitä, että täydellisyyttä ei ole olemassakaan, koska mikään ei ole täydellistä eikä mikään ole koskaan valmis. Neuleita puran säälittä, jos niistä löytyy korjattavaa, mutta bloggaamisesta en onneksi ota paineita.
Eletään elämää itseämme varten - muuthan eivät vaadi meiltä läheskään yhtä paljon kuin me itse. Kaikkea hyvää sulle ja lämmintä joulun aikaa!
Hei. Törmäsin neulekuviisi Flickrissä ja löysin blogisi hieman hakemalla. Ihania neuleita, näin ensivilkaisulla.
Tuo täydellisyyden tavoittelu on kurjaa, ja tuttua täällä myös. Bloginpito on ollut päättyäkin välillä, kun tuntui niin tärkeältä, että joka postaus on kuvallinen ja joka kerta pitää olla uutta valmistunutta. Ja pitäisi päivittää mielellään päivittäin. Piti sitten hieman tarkentaa, miksi blogia pitää ja kenen iloksi, ainakin pääasiassa.
Minua harva päivitystahtikaan ei haittaa, mutta on ilo katsoa huonompiakin kuvia valmistuneista neuleista ja kuulla niihin liittyviä kommentteja!
No, mitäpä noihin jo tulleisiin kommentteihin lisäämään.
Sama vaiva itselläkin joskus, ei viitsi päivittää kun ei ole kuvaa ja sitten kun sen kuvan saa aikaiseksi, se on niin paska ettei kehtaa laittaa näytille. "Kyllä se siitä." :-D
Laita vaan niitä huonoja kuvia, minulle riittää ainakin kunhan niistä nyt suunnilleen saa selvän!
Vaikka kuinka muut olisi sitä mieltä, että kuvat sais olla huonojakin...pidän kyllä edelleen omaa rimaani korkealla. Joskus tulee töpättyä, muta postauksiahan voi muutella. Minähän olen tunnettu siitä että käyn lukemassa vanhoja postauksiani ja parantelen niiden kieliasua ja virheitä vielä viikkojenkin päästä - enkä silti pidä itseäni perfektionistina, ainoastaan tarkkana. (Hm, oiskohan tässä itsetutkiskelun paikka?)
Toisaalta ois kiva lukea juttujasi vähän useemmin. Kuvanhan voi linkittää vaikka jostain netistä, ei sen aina tarttee olla oma.
Hei, Laitoin sinulle You make my day-tunnustuksen :)
Lähetä kommentti