Takauma

Vaikka tätä vuotta on ehtinytkin jo kulua useampi kuukausi, tahdon vielä esitellä tekemäni joululahjan. Ystäväni naapurista nimittäin pyysi pinkit hahtuvalapaseni nähtyään, että tekisin hänen perheelleen jouluksi samanlaiset, joihin voisi jotenkin yhdistää perheen samojedin karvaa. Minä arvatenkin innostuin kovasti ajatuksesta, vaikka se vaatikin neljän lapasparin neulomista tiukahkossa aikataulussa.



Wilma on ihastuttava, itsepäinen karvaturri, josta on tullut meidän rakas hoitokoira - Vesa keksi hienon termin "leasing-lemmikki" :D Wilman kautta olemme myös saaneet naapurista hyvän ystävän, ja olemme hänelle suuressa kiitollisuudenvelassa siitä, että Wilma saa olla osa meidän elämäämme. Olemme Vesan kanssa molemmat allergikkoja, joten suureksi murheeksemme emme voi ottaa omaa koiraa tai kissaa, ja naapurin koiran hoitaminen on tarjonnut meille suunnatonta iloa. Jostain syystä emme myöskään saa juuri minkäänlaisia oireita Wilmasta, mikä johtuu ehkä siitä, että olemme tutustuneet koiraan vähitellen, pihalla rapsutellen ja lenkittäen, ennenkö se on alkanut oleilla meillä.

Sitten takaisin lapasiin. Neuloin Ullan hahtuvalapasohjeella neljät kintaat, joista kolmet olivat miesten kokoa L ja yhdet vähän pienemmät, naiselle sopivat. Huovutuksen jälkeen koristelin ne neulahuovuttamalla kämmenselkiin käpälänjäljet. Huovutuksessa käytetty valkoinen karva on Wilman pohjavillaa, jota on kerätty talteen vuosien varrella vaikka kuinka.



Olen todella tyytyväinen lopputulokseen, ja tyytyväisiä olivat kuulemma myös lahjan saajat. Voitokkain kaikista olen silti minä, joka en nykyään enää koskaan läimäytä jääkaapin ovea kiinni tarkistamatta ensin, ettei välissä ole kuonoa :D

Hurraa!

Lopultakin mulla on valmiit saksalaissukat!



Malli: Cookie A:n German Stockings
Lanka: Idena Robust, 160m/50g, kulutus 135g
Puikot: Joustin 2,0mm, muuten 2,5mm



Kyseisten sukkien tekeminen kesti monta kuukautta, kun vähän väliä ne piti työntää jonnekin nurkkaan jäähylle ja unohtaa kokonaan. Monta kertaa kyllä epäilin, että nämä sukat ja minä on jotenkin mahdoton yhdistelmä, enkä saa niitä ikinä tehtyä, mutta onnistuin kuitenkin toisella yrityksellä. Ne ensimmäiset, jotka aloitin joskus viime pääsiäisenä ja joita inhosin koko ajan, olivat yhtä tuskaa ja tervanjuontia, mutta näiden neulominen oli sopivina annoksina jopa mukavaa. Onneksi niin, sillä palkintona vaivannäöstä saadut sukat ovat ihan sairaan hienot.

Ohjetta en voi kyllin kiittää: se on mallin monimutkaisuudesta huolimatta erittäin hyvin ymmärrettävä, ja Cookie ansaitsisi mitalin kyvystään pitää yli 200 kokovariaation neuleohje selkeänä. Ongelmani eivät siis liittyneet ollenkaan siihen, että olisin sählännyt ohjeen kanssa, lukenut väärin, laskenut väärin, purkanut ja pähkäillyt mitä ohjeen kirjoittaja oikein on tarkoittanut. Kyse taisi ennen kaikkea olla siitä, että kaikkien neuleiden tekeminen ei vaan mitenkään voi olla pelkästään ihanaa ja mieluisaa, vaan joskus ottaa väkisinkin päähän.

Minkähän Cookien mallin seuraavaksi ostaisin? :D