Keskittymisvaikeuksia

Olin koko syksyn tosi väsynyt, eikä neulominenkaan jaksanut oikein kiinnostaa. En kuitenkaan osaa olla tekemättä mitään käsilläni, joten neuloin aikani kuluksi lähinnä sukkia ja torkkupeittoa, enkä edes jaksanut ottaa niistä kuvia Ravelrya varten. Ainakin yhdet niistä sukista on vielä kesken, ja niin on torkkupeittokin, joka jumittaa ennen kaikkea siksi, että se on kasvanut jo niin suureksi, että sen kanssa värkkääminen on ihan oma urakkansa. Homma tosin helpottuisi nyt, kun Knit Pro on alkanut vihdoin valmistaa kaapeleiden liitoskappaleita, ja sain niitä viikonloppuna kaksi pakettia. Vuodenaika taisi kuitenkin jo ajaa peiton ohi, koska kuka tähän aikaan haluaisi istua sohvalla keskeneräisen seiskaveikkapeiton alla?

Syksyn jumitus vaihtui reilu kuukausi sitten akuutiksi startiitiksi, mikä sinänsä on kivaa, koska en muista milloin viimeksi olin yhtä tohkeissani kaikesta neulomiseen liittyvästä. Tämänkertainen villitys alkoi, kun oivalsin yhtäkkiä, että tykkään ihan hirveästi Kim Hargreavesin malleista, ja monet niistä on suunniteltu ohuille langoille. Tilasin Hargreavesin kirjan Amber - A Winter Gathering, ja kun monta kuukautta olin tuskaillut sen kanssa, ettei oikein huvita neuloa mitään, niin nyt tahdoinkin aloittaa heti ainakin tän ja tän ja tän ja tän ja tän ja tän :D

Nyt on olohuone taas ihan kaaoksessa, kun joka puolella pyörii puikkoja ja lankaa ja vyötteitä ja keskeneräisiä töitä. Tekeillä on tuosta tilaamastani kirjasta Bloom ja Allure, ja lisäksi viime talven IK:sta Climbing Vines, jonka päätin muuntaa takiksi, koska tarvitsen ennemmin takkeja kuin paitoja.

Kun näihin vielä lisätään ne lukuisat sukat, jotka tuolla pyörii keskeneräisinä, ja se torkkupeitto, ja yksi viimeistelyä vaille oleva paita, ja paritkin säärystimet, niin eipä ole ihme, että taas tuntuu siltä, etten saa ikinä mitään valmiiksi ja hukun keskeneräisiin neuleisiin. Mutta kun uusien töiden aloittaminen on niin kivaa ja jännää! Jonkinlaista järkeistämistä ja ryhtiliikettä täällä kuitenkin tarvitaan, koska muuten tässä käy niin, että nuo isot työt ei etene ikinä mihinkään, kun aloitan vaan pieniä välipalatöitä, jotta tuntuisi siltä, että saan edes välillä jotain aikaan. Neulominen on sitten monimutkaista.

Vaikeuksien kautta voittoon

Ihan puistattaa, kun katson, miten paljon aikaa on viime päivityksestä vierähtänyt! No, ei auta itku markkinoilla, ja jostain on taas jatkettava. Esittelenpä siis ensi hätään valmistuneen neuleen.

Viime kesän lopulla aloittamani epäonninen Tangled Yoke Cardigan, josta kirjoitin täällä, tuli vihdoin valmiiksi. Kokonaisuudessaan neuloin sen varmasti ainakin kolmeen kertaan: versio yksi ehti lähes valmiiksi asti ennen purkutuomiota, ja kakkosen miehustaa ehdin posottaa varmaan melkein kainaloihin ennenkö huomasin, että olin sijoittanut toisen puolen sivusauman väärän koon mukaan. Palmikonkin kanssa taistelin ainakin yhden purkukierroksen, ja kun vihdoin sain takin valmiiksi, totesin sitä käyttäessäni, että kaula-aukko nousee edestä liian ylös ja laskeutuu vastaavasti takaa liian alas. Jurnutin aikani, ja pari kuukautta takkiparka oli käyttämättömänä jossain vaatevuoren alla, mutta vuodenvaihteen jälkeen otin itseäni niskasta kiinni ja kudoin kaarrokkeeseen lisää lyhennettyjä kerroksia niskan puolelle. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun sen takia tarvitsi purkaa nappilistat...

Lopulliseen lopputulokseen olen kuitenkin varsin tyytyväinen:

Malli: Tangled Yoke Cardigan, Interweave Knits Fall 2007 [Ravelryyn]
Koko: 38 tuumaa
Puikot: 3,5mm & 3mm nappilistoja varten
Lanka: Garnstudio Silke Tweed, 7 kerää
Muutokset: Neuloin kaarrokkeeseen enemmän lyhennettyjä kerroksia

Valmista takkia oon käyttänyt paljon, ja tykkään siitä kovasti - oon saanut paljon kehujakin. Ohje on hyvä, ja oli kiva neuloa välillä jotain suoraan ohjeesta, tekemättä muutoksia joka paikkaan. Lankaan ihastuin täysin, ja tahdon ehdottomasti tehdä siitä jotain muutakin. Siinä on ihanat värit ja tekstuuri, ja ennen kaikkea se on mulle riittävän ohutta, niin että siitä tehtyjä vaatteita pystyn käyttämään läkähtymättä muulloinkin kun paukkupakkasella.

Kyllä täällä siis edelleen neulotaan, enemmän tai vähemmän, ja kuviakin otan koko ajan suuremmalla menestyksellä, nyt kun vihdoin ostin itselleni järjestelmäkameran. Uskallan siis luvata, että jatkoa seuraa, nyt kunhan pääsen taas kiinni blogin päivittämiseen.

Pinkkejä porkkanoita

No niin, tässä vaiheessa voisi jo odottaa että esittelisin vihdoin valmistuneen Tangled Yoke -villatakkini. Vaan ehei! Viime viikonloppuna, vartalo-osan kuta kuinkin valmiiksi neulottuani, huomasin toisen puolen saumasilmukan ja kavennusten ja levennysten olevan väärässä kohtaa! Ei siis muuta kuin taas purkamaan ja uusiksi. Kylläpä olenkin ollut taitava sotkemaan lukuisia asioita yhdessä neuleprojektissa.

Alan - yllättäen - olla melko kypsä koko takkiin, mutta puristan sen kyllä valmiiksi vaikka mikä olisi. Varsinaisesta neulomisen ilosta ei kuitenkaan enää hetkeen tämän työn kanssa ole ollut tietoakaan. Siksi on hyvä varustautua kepityksen lisäksi myös porkkanoilla:

Kuvan langoista on kaikista tulossa luultavasti asusteita. Pure Wool DK oli ihan pakko ostaa Lankabaarista värinsä takia, vaikka sille ei ole vielä suunnitelmaa, ja Grignascon Bambista olen kaavaillut kämmekkäitä. Ja Sisu? No siitä taas meinaan tehdä toiset Cookien saksalaissukat, siitäkin huolimatta, että ensimmäisen parin vääntäminen oli lannistaa mut :D

Kukaan ei varmaan ikinä arvaa, mikä on mun lempiväri.

Kirjava välipala

Olen sitkeästi yrittänyt neuloa kertaalleen purettua olympialais-villatakkia, jotta sen valmistuminen ei viivähtäisi pahasti. Viime viikolla lähilankakauppaan saapui kuitenkin Noro Kureyon Sockia, jota tietenkin ostin testikerän, eikä se suostunut menemään sukkalankalaatikkoon odottamaan. Sitä paitsi eihän sitä nyt mitenkään jaksa yhtä ja samaa työtä viikkotolkulla vääntää.

Mulla alkaa olla vähintään tarpeeksi sukkia, joten olin tosikiva ja päätin neuloa vaihteeksi miehelle. Edellisen kerran olen tehnyt sille sukat joskus vuonna miekka ja kilpi, mutta kun ne on kaikki seiskaveikkaa niin eihän ne mene ikinä puhki, räjähtävät vaan ihan kauheaan kuntoon. Nyt on jo korkea aika muidenkin tämän perheen jäsenten omistaa eliittisukkia - eihän miesparka vielä tiedäkään, miten mukavaa on, kun villasukat ovat lämpimät mutta silti ohuet. Puhumattakaan siitä, että ne olisivat vielä kauniitkin. Taidan salaa nipsiä kynsisaksilla säikeen kerrallaan poikki niistä vanhoista rohjakkeista, niin voin sitten jotenkin paremmalla omallatunnolla hankkiutua niistä eroon kun reikiintyvät :D

On nuo Noron langat vaan upeita. Lisäksi nuo sukkalangat ovat mielestäni vielä kauniimpia kuin ne muut moniväriset, joissa on melkein aina joukossa jokin raita, josta en pidä. Sukkaversiossa on vaikka kuinka monta sävyä, jota ottaisin riemusta hihkuen. Tämä ostamani lanka on sävyä 188, ja tykkään tästä tosi paljon, mutta tahdon itselleni sukat ainakin jostain sateenkaarenkirjavasta sävystä (esimerkiksi 180 tai 182), ja 240 on ihan vastustamaton sekoitus pinkkiä ja violettia...

Nimesin säästölippaani Kureyon Sock -rahastoksi, ehkä siellä joulun aikaan voisi olla tarpeeksi kolikoita polvisukkalankojen ostamista varten.

Sinisiä nuudeleita

Osallistuin neuleolympialaisiin Ravelryssa. Otin projektiksi syksyn 2007 Interweave Knitsissä olleen Tangled Yoke Cardiganin, joka oli ollut listallani lehden ilmestymisestä asti - tai oikeastaan siitä asti, kun lehden mallit tulivat nettiin esikatseltaviksi.

Neuloin takin käytännössä valmiiksi asti kymmenessä päivässä. Se ei ollutkaan yhtään kiva juttu, koska totesin neulojakavereiden vakuuttelusta (ja uhkailusta) huolimatta, että takki on hieman liian pieni. No, kiukuttelin aikani, totesin että hyvä takki on kisamenestystä tärkeämpi tavoite, ja tässä seuraus:

Sanon kaksi asiaa.

Yksi: AAAAAAAAARGH!

Kaksi: (Note to self:) Puoliksi silkkiä oleva lanka ei jousta lainkaan yhtä paljoa kuin täysvillainen. Se arvatenkin vaikuttaa siihen, että valmis vaatekaan ei jousta yhtä paljoa, ja silloin ei pidä pelleillä liian negative easen kanssa.

Onneksi olen sinnikäs ja neuroottinen - en saletisti luovuta :D Uudesta versiosta on neulottuna tähän mennessä hiha.

Tappava Ase III

Päätin osallistua Sukkasodan Pojan Kostoon.

Tekstiilikaksoset

Tein tuossa viime kuun puolella Vesalle villapaidan. Tavoilleni uskollisena kutaisin sen noin viikossa valmiiksi, päättelin langanpäätkin, mutta viimeistelyä (eli pesua) se sai odottaa melkein kuukauden. Nyt Vesa kuitenkin lähti Lappiin, ja mulle tuli kiire saattaa paita käyttökuntoon - saattoihan tämä olla ainoa tilaisuus hyvin pitkään aikaan, jossa sitä oikeasti tarvitaan. Olen lopputulokseen todella tyytyväinen, ja Vesakin on myönnellyt maltillisesti paidan olevan kelpo, kun olen kärttänyt puhelimessa että "onhan se hyvä? onhan? onhan? voihan sitä käyttää, ettei ole liian kuuma? onhan se hyvä?" :D

Malli: Cobblestone Pullover, syksyn 2007 IK:sta, suunnittelija Jared Flood eli brooklyntweed
Koko: 39,5"
Lanka: Debbie Bliss Donegal Tweed Aran, tumman violetti, 530g
Puikot: 4,5mm
Muutokset: lyhensin helmaa noin 1,5" koska Vesa on lyhykäinen

Langan tähän paitaan ostin lähilankakaupan alennusmyynnistä; alunperin olisin ehkä halunnut käyttää tweedlankaa jonka pääväri on musta, mutta sitä oli tarjolla vain yksi kerä. Vesa ei ollut paikalla makutuomaroimassa, mutta ei hätää, sillä meillähän oli kotona jo yksi neule tästä langasta. Minun tarvitsi siis vain antaa puhelimitse komento käydä arvioimassa sohvalla olevaa villatakkia - melkoisen kätevää.

Kyseinen villatakki on se viheliäinen, jonka esittelyyn jo tuolla syksyllä pyysin painostusta. Kyllä minä siitä vielä otan omiakin kuvia, mutta koska niitä ei ole nyt tähän hätään tarjolla, niin lätkäisen tänne Blissin oman kuvan (täältä). Siitä näette millaisesta tekeleestä on kyse.


(Jepjep, kyllähän senkin joskus täytyi tapahtua, että Outi tekee neuleen ohjeen mukaisesta langasta, joka on vieläpä saman väristä kuin alkuperäisessä mallissa.)

Tätä lähemmäksi samanlaisia tuulipukuja me ei toivottavasti koskaan päädytä.