Neuloin takin käytännössä valmiiksi asti kymmenessä päivässä. Se ei ollutkaan yhtään kiva juttu, koska totesin neulojakavereiden vakuuttelusta (ja uhkailusta) huolimatta, että takki on hieman liian pieni. No, kiukuttelin aikani, totesin että hyvä takki on kisamenestystä tärkeämpi tavoite, ja tässä seuraus:
Sanon kaksi asiaa.
Yksi: AAAAAAAAARGH!
Kaksi: (Note to self:) Puoliksi silkkiä oleva lanka ei jousta lainkaan yhtä paljoa kuin täysvillainen. Se arvatenkin vaikuttaa siihen, että valmis vaatekaan ei jousta yhtä paljoa, ja silloin ei pidä pelleillä liian negative easen kanssa.
Onneksi olen sinnikäs ja neuroottinen - en saletisti luovuta :D Uudesta versiosta on neulottuna tähän mennessä hiha.
4 kommenttia:
Heh, näyttää paljon samanlaiselta kuin mun homma. Mulla käy monesti samalla tavalla. Pitäisi uskoa sitä pientä ääntä, joka yrittää sanoa, että tämä ei ole hyvä.
Eikä! Harmittaa aivan varmasti. Mutta aina pitäis jaksaa purkaa (huomio kohdistettu enemmän itselle, mörvelöiden kruunaamattomalle kuningattarelle joka ei tätä ole vielä tajunnut) kun ei niitä vääränlaisia tekeleitä pysty sitten pitämään.
Tää tosiaan aina neuloo loppuun asti, yrittää pitää ja purkaa vuoden päästä... no eihän se viisasta ole.
Siehä sisupussi oot!
Minulle kävi samoin ensimmäisesn Roguen kanssa, mutta en raskinut purkaa vaan lahjoitin tyttärelle ja neuloin itselle uuden.
Ehdottomasti olen sitä mieltä, että purkaminen ja uuden neulominen on aina parempi kuin se että muuten ihana mutta liian pieni vaate lojuu käyttämättömänä.
Tsemppiä uuteen yritykseen
Upea takki, vaikka purkuun menikin. Taatusti harmittaa ja mielettömästi, mutta lopputulos palkitsee taatusti, turhaa on omistaa kaunis vaate, jota ei voi koon takia pitää.
Lähetä kommentti