Takauma

Vaikka tätä vuotta on ehtinytkin jo kulua useampi kuukausi, tahdon vielä esitellä tekemäni joululahjan. Ystäväni naapurista nimittäin pyysi pinkit hahtuvalapaseni nähtyään, että tekisin hänen perheelleen jouluksi samanlaiset, joihin voisi jotenkin yhdistää perheen samojedin karvaa. Minä arvatenkin innostuin kovasti ajatuksesta, vaikka se vaatikin neljän lapasparin neulomista tiukahkossa aikataulussa.



Wilma on ihastuttava, itsepäinen karvaturri, josta on tullut meidän rakas hoitokoira - Vesa keksi hienon termin "leasing-lemmikki" :D Wilman kautta olemme myös saaneet naapurista hyvän ystävän, ja olemme hänelle suuressa kiitollisuudenvelassa siitä, että Wilma saa olla osa meidän elämäämme. Olemme Vesan kanssa molemmat allergikkoja, joten suureksi murheeksemme emme voi ottaa omaa koiraa tai kissaa, ja naapurin koiran hoitaminen on tarjonnut meille suunnatonta iloa. Jostain syystä emme myöskään saa juuri minkäänlaisia oireita Wilmasta, mikä johtuu ehkä siitä, että olemme tutustuneet koiraan vähitellen, pihalla rapsutellen ja lenkittäen, ennenkö se on alkanut oleilla meillä.

Sitten takaisin lapasiin. Neuloin Ullan hahtuvalapasohjeella neljät kintaat, joista kolmet olivat miesten kokoa L ja yhdet vähän pienemmät, naiselle sopivat. Huovutuksen jälkeen koristelin ne neulahuovuttamalla kämmenselkiin käpälänjäljet. Huovutuksessa käytetty valkoinen karva on Wilman pohjavillaa, jota on kerätty talteen vuosien varrella vaikka kuinka.



Olen todella tyytyväinen lopputulokseen, ja tyytyväisiä olivat kuulemma myös lahjan saajat. Voitokkain kaikista olen silti minä, joka en nykyään enää koskaan läimäytä jääkaapin ovea kiinni tarkistamatta ensin, ettei välissä ole kuonoa :D