Tekstiilikaksoset

Tein tuossa viime kuun puolella Vesalle villapaidan. Tavoilleni uskollisena kutaisin sen noin viikossa valmiiksi, päättelin langanpäätkin, mutta viimeistelyä (eli pesua) se sai odottaa melkein kuukauden. Nyt Vesa kuitenkin lähti Lappiin, ja mulle tuli kiire saattaa paita käyttökuntoon - saattoihan tämä olla ainoa tilaisuus hyvin pitkään aikaan, jossa sitä oikeasti tarvitaan. Olen lopputulokseen todella tyytyväinen, ja Vesakin on myönnellyt maltillisesti paidan olevan kelpo, kun olen kärttänyt puhelimessa että "onhan se hyvä? onhan? onhan? voihan sitä käyttää, ettei ole liian kuuma? onhan se hyvä?" :D

Malli: Cobblestone Pullover, syksyn 2007 IK:sta, suunnittelija Jared Flood eli brooklyntweed
Koko: 39,5"
Lanka: Debbie Bliss Donegal Tweed Aran, tumman violetti, 530g
Puikot: 4,5mm
Muutokset: lyhensin helmaa noin 1,5" koska Vesa on lyhykäinen

Langan tähän paitaan ostin lähilankakaupan alennusmyynnistä; alunperin olisin ehkä halunnut käyttää tweedlankaa jonka pääväri on musta, mutta sitä oli tarjolla vain yksi kerä. Vesa ei ollut paikalla makutuomaroimassa, mutta ei hätää, sillä meillähän oli kotona jo yksi neule tästä langasta. Minun tarvitsi siis vain antaa puhelimitse komento käydä arvioimassa sohvalla olevaa villatakkia - melkoisen kätevää.

Kyseinen villatakki on se viheliäinen, jonka esittelyyn jo tuolla syksyllä pyysin painostusta. Kyllä minä siitä vielä otan omiakin kuvia, mutta koska niitä ei ole nyt tähän hätään tarjolla, niin lätkäisen tänne Blissin oman kuvan (täältä). Siitä näette millaisesta tekeleestä on kyse.


(Jepjep, kyllähän senkin joskus täytyi tapahtua, että Outi tekee neuleen ohjeen mukaisesta langasta, joka on vieläpä saman väristä kuin alkuperäisessä mallissa.)

Tätä lähemmäksi samanlaisia tuulipukuja me ei toivottavasti koskaan päädytä.

Kevätväsymyksen torjuntaa

Tässä on mun resepti väsymyksen karkotukseen:



Olen huomannut, että vaikka olisin niin väsynyt, etten jaksa neuloa, niin saatan hyvinkin jaksaa kehrätä. Se on pelastus ihmiselle, joka ei malta mitenkään vain lojua sohvalla ja katsoa elokuvia tekemättä mitään muuta. Kehrääminen on mulle myös oivallista shokkiterapiaa, koska joudun kestämään epätäydellistä, epätasaista lankaa jossa on liikaa kierrettä. Onnistun perustelemaan tämän itselleni sillä, että olen vasta ihan aloitteleva kehrääjä, ja kuitenkin vähintään kehityskelpoinen. Olen myös todennut, että maailmassa on liian paljon liian ihanan värisiä, pehmeitä villoja houkuttelemassa kehräämään, jotta voisin ne täysin sivuuttaa, vaikka välillä ottaisi pahastikin päähän.



Tämä lanka on noin vuosi sitten eBaysta ostamaani corriedale-lampaan villaa. Kehrään sitä kertaamattomaksi langaksi, koska en halunnut sekoittaa ihania värejä toisiinsa. Olen yrittänyt saada pidettyä paksuuden sen verran samana, että voisin neuloa näistä pikku vyyhdeistä jotain yhtenäistä - aiemmin olen vain kehräillyt fiilispohjalta epämääräisiä pikku nöttösiä, joille en ole suunnitellut mitään erityistä käyttötarkoitusta. Tuota villaa on kuitenkin yhteensä viitisenkymmentä grammaa, joten siitä saa hyvinkin tarpeeksi lankaa vaikka kämmekkäisiin.

Neulomusten suhteen olen jotenkin hassussa tilanteessa, kun tuntuu että on kesken liian vähän töitä (siis sellaisia joita tekee myös mieli neuloa :D). Huiveja en saa aloittaa, ennenkö olen pingottanut kaksi edellistä huivia, jotka ovat valmiita mutta kovin ruttuisia. Teen siis sukkia, kuten aina silloin, kun ei ole muuta inspiroivaa tekeillä. Jatkan edelleen Cookien ohjeilla, ja tällä kertaa vuorossa on Baudelaire Knittystä.



Viimeistelyä vaille olevia töitä on niiden kahden huivin lisäksi muitakin, joten nyt olisi kyllä aika tsempata ja pitää kastelu-, pingotus- ja päättelysulkeiset.