Edit-täti lisäsi unohtuneen linkin

Jos katsoo tarkkaan, voi seuraavassa kuvassa nähdä Serranon:


Olen kaavaillut Serranon neulomista jo vaikka kuinka kauan, mutta työhön tarttumista on viivästyttänyt pähkäilyni siitä, että kuinka kovasti loppujen lopuksi pidän sen pitsineulemallista. Jotenkin se ei ole säväyttänyt. Päätin kuitenkin lopulta, että kyllä mie siihen miellyn, kun vain lähden tekemään - tarvitsen kipeästi neulottua villatakkia, ja Serranon muoto on juuri sellainen kuin haluan.

Kuvauspaikkana on poikkeuksellisesti keittiön pöytä, mikä on kylässä käyneen äitini ansiota. Yleensä pöytäparka on niin täynnä tiskejä ja ties mitä kaikkea rojua, ettei sen ääressä voi syödä tai tehdä mitään muutakaan. Äiti kuitenkin tiskasi ison osan astioista ja siivosi paikkoja, minkä innoittamana järjestin eilen ruoanlaiton lomassa pöydän kuntoon. Voisin oikeasti koittaa myös pitää sen siistinä, koska voisihan sillä tehdä paljon muutakin kuin valokuvata :)

Basalt tank onkin jo loppusuoralla:


Enää pitää tehdä valmiiksi yläreuna ja säveltää helmaan kaitale tuomaan lisää pituutta. Harmittaa vähän, etten sittenkin tehnyt pienintä kokoa, sillä ei sekään mikään makkarankuori olisi. Lankaa kun ei ole mitenkään ylimäärin, ja pienemmän koon tekemällä olisin säästänyt enemmän helmareunukseen, mutta kun en uskaltanut ottaa riskiä. Jää nähtäväksi, mihin asti viimeinen kerä riittää.

Messujen saalista

Makaan olohuoneen lattialla äärimmäisen epäergonomisessa asennossa ja kikkailen koneella :) Asennettiin vihdoin tänään kameran ajurit ja photoshop, niin että pääsen säätämään kuvien parissa.

Olin viikonloppuna paikallisilla käsityömessuilla ison neulontaryhmäporukan kanssa. Alun perin en ollut aikonut mennä, mutta alkoi tulla sellainen olo, että pakko on päästä, vaikkei rahaa oikein olisikaan. Sainkin sitten vielä Ricalta ilmaislipun, mikä oli ihan loistavaakin loistavampi juttu. Budjetti on tässä kuussa aika tiukalla odottamattomien menojen vuoksi.

Mukaan halusi tulla kaiken näköistä kivaa:


Rulla mustaa kuusisäikeistä kalalankaa, kaksi vyyhteä mustaa paperinarua, kaksi kerää Noron Kureyonia, kerä turkoosia villa-alpakkalankaa, 2,5-milliset vintage-sukkapuikot, ja parhaana löytönä kaksi rukinrullaa (kiitos vihjeestä, Marianne!)

Noron lankoja pääsin ensimmäistä kertaa näkemään ja hipelöimään, tähän mennessä olen vain kuolannut näppäimistölle - tietysti ostin pari kerää, vaikka vain ihailtavaksi! Alpakka valloitti värillään, olen alkanut kovasti tykästyä turkoosiin eri muodoissaan. Paperinarusta yritän näillä näkymin askarrella jonkinlaisen korin tai vastaavan, johon voisi heittää neulomukset sohvalta pyörimästä.

Onneksi menin sittenkin mukaan, oli todella mukavaa jutella ihmisten kanssa ja tutkia tarjontaa ilman minkäänlaista kiirettä.

Hiljaisuus neuleiden parissa jatkuu, kesken on kaiketi vain kaksi työtä (ja yksi nihkeä ufo). En ole osannut millään valita, että mitä seuraavaksi alkaisin tehdä, vaikka ajatuksia onkin paljon. Kaikissa aikomuslistalla olevissa malleissa tuntuu tökkivän jokin. Siispä turvaudun sellaisiin töihin, jotka ovat melko pieniä, eivät vaadi suuria investointeja, joita tarvitaan aina ja joiden ohjeita en koe tarvetta muutella: sukkiin! Onneksi on olemassa Eunnyja ja Cookieita, jotka suunnittelevat toinen toistaan upeampia malleja.

Outilla on uusi lelu

Kannattaa olla julkkis! Viime lauantaina Turun Sanomien lauantailiitteessä oli meidän neuletapaamisesta juttu, ja toimittaja oli kirjoittanut halustani hankkia rukki. Jutun seurauksena kysyntä ja tarjonta kohtasivat:



Alustavien kokeilujen perusteella totesin, että aikaa taitaa mennä opetteluun paljon enemmän kuin värttinän kanssa, koska vauhti on aluksi niin hurja. Ohjelmassa on siis kiljumista ("Seis! Ei noin lujaa! Apua!"), sadattelua ja epätasaisia, ylikierteisiä syheröitä. Ihanaa!

Luovaa ongelmanratkaisua

Tuli eilen todistettua, että mittoja voi ottaa monella tavalla :)

Ystäväni Pau on tekemässä pipoa kumppanilleen, joka asuu eri paikkakunnalla. Kumppanin oli siis itse yritettävä selvittää päänsä ympärysmitta. Neuvoimme puhelimitse poikaa käärimään vaikka jonkin paidan hihaa pään ympärille ja mittaamaan sen, mutta sain yllättäen paljon paremman idean: vessapaperi! Sehän ei veny, sitä on saatavilla kaikkialla ja siihen voi vaikka piirtää merkintöjä mittausta varten!

Viritys nousi arvoon arvaamattomaan, kun opiskelijakämpässä ei ollut käsillä edes viivotinta. Standardikokoisten paperinpalojen ansiosta saatoimme rekonstruoida tuloksen "yksi A4 ja kaksi palaa vessapaperia" täällä meillä ja määrittää sen perusteella tarvittavan ympärysmitan. MacGyver olisi meistä ylpeä.

Mahtoi tosin olla kämppiksellä tms. ihmettelemistä, kun osui paikalle pojan kääriessä vessapaperia päänsä ympärille... Meillä oli aika hauskaa mielikuvan parissa.

Kuusikulmioita

Eilinen kriiseily on helpottanut. Haettiin Otuksen kanssa hätäapulankaa Käsityö-Elisasta, ennenkö mentiin syömään koulun loppumisen kunniaksi (Otus on nyt viimeistä työharjoittelua vaille valmis). Valittiin ravintolaksi Fransmanni ja täytyy sanoa, että oli hyvä valinta, ruoka ja palvelu olivat molemmat loistavia. Mie olin kyllä vielä niin huonovointinen lääkepelleilyni takia, etten jaksanut syödä erityisen paljon enkä varsinkaan nopeasti, mutta sehän ei haitannut. Kerrankin tuli istuskeltua pidempään, ilman mitään hosua, ja seuralainen söi kernaasti lautaseni tyhjäksi :)

Hätäapulanka meni sikäli pieleen, että siitä piti tulla Eunnyn entrelac-sukat uusimmasta Interweavesta, mutta luovutin niiden suhteen harvinaisen nopeasti. Ensinnäkin korinpohjaneuletta ei ollutkaan yhtään kiva tehdä, ja lisäksi sukasta oli tulossa ihan liian iso. Jos aloittaisin uudestaan pienemmillä puikoilla, niin neuleesta tulisi sellaista peltiä, ettei siinä olisi enää mitään järkeä. Lanka on ohjeen mukaisesti noin 150 m/50 g, ja puikoiksi sanotaan 2,25 mm. Itse en sen paksuisia omista, joten otin 2,5-milliset, ja niilläkin jälki on karseaa tönkköä. Kai sille on joku syy, että neulotaan tiiviitä sukkia, mutta mie en kyllä arvosta.

No, onneksi miulla on varmasti käyttöä noille langoille vaikka kuinka.

Tämän päivän projekti on ollut Basalt Tank Knitting Naturesta. Langaksi otin lopulta varastosta Avanti cottonia, mikä oli riskialtis päätös, sillä sitä ei ole kuin viisi kerää. Riittävyys on luultavasti ihan siinä ja siinä. Samaa värierää tuskin enää saan, ja siksi olen pyöritellyt ajatusta jo ainakin viikon, että kokeilenko vai enkö. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ensimmäisen kuusikulmion neulottuani voin päätellä, riittääkö lanka, ja ilokseni totean, että taitaa riittää!

On ollut todella kivaa neuloa välillä jotakin, mikä ei ole ihan perussettiä. Eihän ohjeessa sinänsä mitään vaikeaa ole, mutta epätavallinen kokoonpano tarjoaa virikkeitä leipääntyneelle neulojalle. Matkan varrella olen myös tykästynyt kovasti tuon puuvillaisen langan tuntuun ja siihen, miten se laskeutuu ihan eri tavalla kuin villa. Tähän asti olen saanut tehtyä etupuolen kokonaisen kuusikulmion ja vasemman sivun puolikkaan. Otin kuvan, mutta sen väri on käsittely-yrityksistä huolimatta ihan kökkö, eli siihen ei kannata luottaa:



Tiedän, että pitäisi mennä nukkumaan, mutta maan mainio Otus toi pyytämättä siideriä ja neulomusta ei malttaisi lopettaa hetkeksikään. Kaiketi istuskelen siis vielä hetken näpertelemässä ja omenajuomaa siemailemassa. (Alkoholitoleranssini on tosin vähäisen käytön vuoksi niin alhainen, että täytyy varoa. Ei olis kiva sotkea kudinta hiprakassa.)

Outi joutuu limboon ja saa vieroitusoireita

Mulla on ihan kamala tilanne käsillä: olen laiminlyönyt neuleprojektitilanteen hallinnointia, ja siitä on seurannut, että kesken on muutama hassu, lähes valmis työ. Mulla on oltava kesken riittävän monta, eri vaiheessa olevaa työtä, jotta mikään edistyy. Nyt kun en ole vähään aikaan aloittanut uusia, en saa tehtyä enää vanhojakaan, ja sitten ei ole mitään mielekästä neulottavaa ja saan hepuleita ja ahdistun :(

Uusia suunnitelmia on toki kosolti, mutta mikään ei ole vielä realisoitunut. Osa ongelmaa on se, että kaikkiin aikomiini töihin pitäisi ostaa uusia lankoja, kun varastossa ei mikään houkuta juuri nyt, ja sitä varten pitäisi mennä lankakauppaan ja tehdä valintoja ja kuluttaa rahaa. Raha ei tosin (onneksi) ole lopullinen kynnys, vaan valinnan vaikeus. Yhyy! Mikään listalla olevista suunnitelmista ei sitten taida olla ihan loppuun asti hiottu, koska jos olisi, niin en minä sitten näin empisi. Kaikessa jokin pieni asia tökkii.

Eilen olin vielä lisäksi ihan väsynyt ja pöpperöinen, mihin oli syynä varmaan se, ettei päähän kierrä veri, kun hartiat on jumissa. En saanut luettua enkä tehtyä oikein mitään muutakaan, ja neuloa en uskaltanut, ettei vaiva pahenisi entisestään. Niinpä jo nukkumaan käytyäni tajusin, etten ollut koko päivänä neulonut ensimmäistäkään silmukkaa. Koskahan viimeksi on tapahtunut moista?

Tänään olin jo paniikissa, kun herättyäni olin ihan yhtä pihalla kuin eilenkin - kaksi päivää peräkkäin ilman neulomista olisi jo aivan liian suuri koettelemus. Onneksi sitten lopulta oivalsin, että unohdin eilen ottaa lääkkeeni, ja päässä pyöriikin siis vieroitusoireiden eikä hartiakramppien takia. Mikä helpotus! Eiköhän elämä siis palaa takaisin raiteilleen, kun viekkarit alkaa helpottaa ja lähden kohta keskustaan ja lankakauppaan ;)