Keskittymisvaikeuksia

Olin koko syksyn tosi väsynyt, eikä neulominenkaan jaksanut oikein kiinnostaa. En kuitenkaan osaa olla tekemättä mitään käsilläni, joten neuloin aikani kuluksi lähinnä sukkia ja torkkupeittoa, enkä edes jaksanut ottaa niistä kuvia Ravelrya varten. Ainakin yhdet niistä sukista on vielä kesken, ja niin on torkkupeittokin, joka jumittaa ennen kaikkea siksi, että se on kasvanut jo niin suureksi, että sen kanssa värkkääminen on ihan oma urakkansa. Homma tosin helpottuisi nyt, kun Knit Pro on alkanut vihdoin valmistaa kaapeleiden liitoskappaleita, ja sain niitä viikonloppuna kaksi pakettia. Vuodenaika taisi kuitenkin jo ajaa peiton ohi, koska kuka tähän aikaan haluaisi istua sohvalla keskeneräisen seiskaveikkapeiton alla?

Syksyn jumitus vaihtui reilu kuukausi sitten akuutiksi startiitiksi, mikä sinänsä on kivaa, koska en muista milloin viimeksi olin yhtä tohkeissani kaikesta neulomiseen liittyvästä. Tämänkertainen villitys alkoi, kun oivalsin yhtäkkiä, että tykkään ihan hirveästi Kim Hargreavesin malleista, ja monet niistä on suunniteltu ohuille langoille. Tilasin Hargreavesin kirjan Amber - A Winter Gathering, ja kun monta kuukautta olin tuskaillut sen kanssa, ettei oikein huvita neuloa mitään, niin nyt tahdoinkin aloittaa heti ainakin tän ja tän ja tän ja tän ja tän ja tän :D

Nyt on olohuone taas ihan kaaoksessa, kun joka puolella pyörii puikkoja ja lankaa ja vyötteitä ja keskeneräisiä töitä. Tekeillä on tuosta tilaamastani kirjasta Bloom ja Allure, ja lisäksi viime talven IK:sta Climbing Vines, jonka päätin muuntaa takiksi, koska tarvitsen ennemmin takkeja kuin paitoja.

Kun näihin vielä lisätään ne lukuisat sukat, jotka tuolla pyörii keskeneräisinä, ja se torkkupeitto, ja yksi viimeistelyä vaille oleva paita, ja paritkin säärystimet, niin eipä ole ihme, että taas tuntuu siltä, etten saa ikinä mitään valmiiksi ja hukun keskeneräisiin neuleisiin. Mutta kun uusien töiden aloittaminen on niin kivaa ja jännää! Jonkinlaista järkeistämistä ja ryhtiliikettä täällä kuitenkin tarvitaan, koska muuten tässä käy niin, että nuo isot työt ei etene ikinä mihinkään, kun aloitan vaan pieniä välipalatöitä, jotta tuntuisi siltä, että saan edes välillä jotain aikaan. Neulominen on sitten monimutkaista.

Vaikeuksien kautta voittoon

Ihan puistattaa, kun katson, miten paljon aikaa on viime päivityksestä vierähtänyt! No, ei auta itku markkinoilla, ja jostain on taas jatkettava. Esittelenpä siis ensi hätään valmistuneen neuleen.

Viime kesän lopulla aloittamani epäonninen Tangled Yoke Cardigan, josta kirjoitin täällä, tuli vihdoin valmiiksi. Kokonaisuudessaan neuloin sen varmasti ainakin kolmeen kertaan: versio yksi ehti lähes valmiiksi asti ennen purkutuomiota, ja kakkosen miehustaa ehdin posottaa varmaan melkein kainaloihin ennenkö huomasin, että olin sijoittanut toisen puolen sivusauman väärän koon mukaan. Palmikonkin kanssa taistelin ainakin yhden purkukierroksen, ja kun vihdoin sain takin valmiiksi, totesin sitä käyttäessäni, että kaula-aukko nousee edestä liian ylös ja laskeutuu vastaavasti takaa liian alas. Jurnutin aikani, ja pari kuukautta takkiparka oli käyttämättömänä jossain vaatevuoren alla, mutta vuodenvaihteen jälkeen otin itseäni niskasta kiinni ja kudoin kaarrokkeeseen lisää lyhennettyjä kerroksia niskan puolelle. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun sen takia tarvitsi purkaa nappilistat...

Lopulliseen lopputulokseen olen kuitenkin varsin tyytyväinen:

Malli: Tangled Yoke Cardigan, Interweave Knits Fall 2007 [Ravelryyn]
Koko: 38 tuumaa
Puikot: 3,5mm & 3mm nappilistoja varten
Lanka: Garnstudio Silke Tweed, 7 kerää
Muutokset: Neuloin kaarrokkeeseen enemmän lyhennettyjä kerroksia

Valmista takkia oon käyttänyt paljon, ja tykkään siitä kovasti - oon saanut paljon kehujakin. Ohje on hyvä, ja oli kiva neuloa välillä jotain suoraan ohjeesta, tekemättä muutoksia joka paikkaan. Lankaan ihastuin täysin, ja tahdon ehdottomasti tehdä siitä jotain muutakin. Siinä on ihanat värit ja tekstuuri, ja ennen kaikkea se on mulle riittävän ohutta, niin että siitä tehtyjä vaatteita pystyn käyttämään läkähtymättä muulloinkin kun paukkupakkasella.

Kyllä täällä siis edelleen neulotaan, enemmän tai vähemmän, ja kuviakin otan koko ajan suuremmalla menestyksellä, nyt kun vihdoin ostin itselleni järjestelmäkameran. Uskallan siis luvata, että jatkoa seuraa, nyt kunhan pääsen taas kiinni blogin päivittämiseen.