Pinkkejä porkkanoita

No niin, tässä vaiheessa voisi jo odottaa että esittelisin vihdoin valmistuneen Tangled Yoke -villatakkini. Vaan ehei! Viime viikonloppuna, vartalo-osan kuta kuinkin valmiiksi neulottuani, huomasin toisen puolen saumasilmukan ja kavennusten ja levennysten olevan väärässä kohtaa! Ei siis muuta kuin taas purkamaan ja uusiksi. Kylläpä olenkin ollut taitava sotkemaan lukuisia asioita yhdessä neuleprojektissa.

Alan - yllättäen - olla melko kypsä koko takkiin, mutta puristan sen kyllä valmiiksi vaikka mikä olisi. Varsinaisesta neulomisen ilosta ei kuitenkaan enää hetkeen tämän työn kanssa ole ollut tietoakaan. Siksi on hyvä varustautua kepityksen lisäksi myös porkkanoilla:

Kuvan langoista on kaikista tulossa luultavasti asusteita. Pure Wool DK oli ihan pakko ostaa Lankabaarista värinsä takia, vaikka sille ei ole vielä suunnitelmaa, ja Grignascon Bambista olen kaavaillut kämmekkäitä. Ja Sisu? No siitä taas meinaan tehdä toiset Cookien saksalaissukat, siitäkin huolimatta, että ensimmäisen parin vääntäminen oli lannistaa mut :D

Kukaan ei varmaan ikinä arvaa, mikä on mun lempiväri.

Kirjava välipala

Olen sitkeästi yrittänyt neuloa kertaalleen purettua olympialais-villatakkia, jotta sen valmistuminen ei viivähtäisi pahasti. Viime viikolla lähilankakauppaan saapui kuitenkin Noro Kureyon Sockia, jota tietenkin ostin testikerän, eikä se suostunut menemään sukkalankalaatikkoon odottamaan. Sitä paitsi eihän sitä nyt mitenkään jaksa yhtä ja samaa työtä viikkotolkulla vääntää.

Mulla alkaa olla vähintään tarpeeksi sukkia, joten olin tosikiva ja päätin neuloa vaihteeksi miehelle. Edellisen kerran olen tehnyt sille sukat joskus vuonna miekka ja kilpi, mutta kun ne on kaikki seiskaveikkaa niin eihän ne mene ikinä puhki, räjähtävät vaan ihan kauheaan kuntoon. Nyt on jo korkea aika muidenkin tämän perheen jäsenten omistaa eliittisukkia - eihän miesparka vielä tiedäkään, miten mukavaa on, kun villasukat ovat lämpimät mutta silti ohuet. Puhumattakaan siitä, että ne olisivat vielä kauniitkin. Taidan salaa nipsiä kynsisaksilla säikeen kerrallaan poikki niistä vanhoista rohjakkeista, niin voin sitten jotenkin paremmalla omallatunnolla hankkiutua niistä eroon kun reikiintyvät :D

On nuo Noron langat vaan upeita. Lisäksi nuo sukkalangat ovat mielestäni vielä kauniimpia kuin ne muut moniväriset, joissa on melkein aina joukossa jokin raita, josta en pidä. Sukkaversiossa on vaikka kuinka monta sävyä, jota ottaisin riemusta hihkuen. Tämä ostamani lanka on sävyä 188, ja tykkään tästä tosi paljon, mutta tahdon itselleni sukat ainakin jostain sateenkaarenkirjavasta sävystä (esimerkiksi 180 tai 182), ja 240 on ihan vastustamaton sekoitus pinkkiä ja violettia...

Nimesin säästölippaani Kureyon Sock -rahastoksi, ehkä siellä joulun aikaan voisi olla tarpeeksi kolikoita polvisukkalankojen ostamista varten.

Sinisiä nuudeleita

Osallistuin neuleolympialaisiin Ravelryssa. Otin projektiksi syksyn 2007 Interweave Knitsissä olleen Tangled Yoke Cardiganin, joka oli ollut listallani lehden ilmestymisestä asti - tai oikeastaan siitä asti, kun lehden mallit tulivat nettiin esikatseltaviksi.

Neuloin takin käytännössä valmiiksi asti kymmenessä päivässä. Se ei ollutkaan yhtään kiva juttu, koska totesin neulojakavereiden vakuuttelusta (ja uhkailusta) huolimatta, että takki on hieman liian pieni. No, kiukuttelin aikani, totesin että hyvä takki on kisamenestystä tärkeämpi tavoite, ja tässä seuraus:

Sanon kaksi asiaa.

Yksi: AAAAAAAAARGH!

Kaksi: (Note to self:) Puoliksi silkkiä oleva lanka ei jousta lainkaan yhtä paljoa kuin täysvillainen. Se arvatenkin vaikuttaa siihen, että valmis vaatekaan ei jousta yhtä paljoa, ja silloin ei pidä pelleillä liian negative easen kanssa.

Onneksi olen sinnikäs ja neuroottinen - en saletisti luovuta :D Uudesta versiosta on neulottuna tähän mennessä hiha.

Tappava Ase III

Päätin osallistua Sukkasodan Pojan Kostoon.

Tekstiilikaksoset

Tein tuossa viime kuun puolella Vesalle villapaidan. Tavoilleni uskollisena kutaisin sen noin viikossa valmiiksi, päättelin langanpäätkin, mutta viimeistelyä (eli pesua) se sai odottaa melkein kuukauden. Nyt Vesa kuitenkin lähti Lappiin, ja mulle tuli kiire saattaa paita käyttökuntoon - saattoihan tämä olla ainoa tilaisuus hyvin pitkään aikaan, jossa sitä oikeasti tarvitaan. Olen lopputulokseen todella tyytyväinen, ja Vesakin on myönnellyt maltillisesti paidan olevan kelpo, kun olen kärttänyt puhelimessa että "onhan se hyvä? onhan? onhan? voihan sitä käyttää, ettei ole liian kuuma? onhan se hyvä?" :D

Malli: Cobblestone Pullover, syksyn 2007 IK:sta, suunnittelija Jared Flood eli brooklyntweed
Koko: 39,5"
Lanka: Debbie Bliss Donegal Tweed Aran, tumman violetti, 530g
Puikot: 4,5mm
Muutokset: lyhensin helmaa noin 1,5" koska Vesa on lyhykäinen

Langan tähän paitaan ostin lähilankakaupan alennusmyynnistä; alunperin olisin ehkä halunnut käyttää tweedlankaa jonka pääväri on musta, mutta sitä oli tarjolla vain yksi kerä. Vesa ei ollut paikalla makutuomaroimassa, mutta ei hätää, sillä meillähän oli kotona jo yksi neule tästä langasta. Minun tarvitsi siis vain antaa puhelimitse komento käydä arvioimassa sohvalla olevaa villatakkia - melkoisen kätevää.

Kyseinen villatakki on se viheliäinen, jonka esittelyyn jo tuolla syksyllä pyysin painostusta. Kyllä minä siitä vielä otan omiakin kuvia, mutta koska niitä ei ole nyt tähän hätään tarjolla, niin lätkäisen tänne Blissin oman kuvan (täältä). Siitä näette millaisesta tekeleestä on kyse.


(Jepjep, kyllähän senkin joskus täytyi tapahtua, että Outi tekee neuleen ohjeen mukaisesta langasta, joka on vieläpä saman väristä kuin alkuperäisessä mallissa.)

Tätä lähemmäksi samanlaisia tuulipukuja me ei toivottavasti koskaan päädytä.

Kevätväsymyksen torjuntaa

Tässä on mun resepti väsymyksen karkotukseen:



Olen huomannut, että vaikka olisin niin väsynyt, etten jaksa neuloa, niin saatan hyvinkin jaksaa kehrätä. Se on pelastus ihmiselle, joka ei malta mitenkään vain lojua sohvalla ja katsoa elokuvia tekemättä mitään muuta. Kehrääminen on mulle myös oivallista shokkiterapiaa, koska joudun kestämään epätäydellistä, epätasaista lankaa jossa on liikaa kierrettä. Onnistun perustelemaan tämän itselleni sillä, että olen vasta ihan aloitteleva kehrääjä, ja kuitenkin vähintään kehityskelpoinen. Olen myös todennut, että maailmassa on liian paljon liian ihanan värisiä, pehmeitä villoja houkuttelemassa kehräämään, jotta voisin ne täysin sivuuttaa, vaikka välillä ottaisi pahastikin päähän.



Tämä lanka on noin vuosi sitten eBaysta ostamaani corriedale-lampaan villaa. Kehrään sitä kertaamattomaksi langaksi, koska en halunnut sekoittaa ihania värejä toisiinsa. Olen yrittänyt saada pidettyä paksuuden sen verran samana, että voisin neuloa näistä pikku vyyhdeistä jotain yhtenäistä - aiemmin olen vain kehräillyt fiilispohjalta epämääräisiä pikku nöttösiä, joille en ole suunnitellut mitään erityistä käyttötarkoitusta. Tuota villaa on kuitenkin yhteensä viitisenkymmentä grammaa, joten siitä saa hyvinkin tarpeeksi lankaa vaikka kämmekkäisiin.

Neulomusten suhteen olen jotenkin hassussa tilanteessa, kun tuntuu että on kesken liian vähän töitä (siis sellaisia joita tekee myös mieli neuloa :D). Huiveja en saa aloittaa, ennenkö olen pingottanut kaksi edellistä huivia, jotka ovat valmiita mutta kovin ruttuisia. Teen siis sukkia, kuten aina silloin, kun ei ole muuta inspiroivaa tekeillä. Jatkan edelleen Cookien ohjeilla, ja tällä kertaa vuorossa on Baudelaire Knittystä.



Viimeistelyä vaille olevia töitä on niiden kahden huivin lisäksi muitakin, joten nyt olisi kyllä aika tsempata ja pitää kastelu-, pingotus- ja päättelysulkeiset.

Takauma

Vaikka tätä vuotta on ehtinytkin jo kulua useampi kuukausi, tahdon vielä esitellä tekemäni joululahjan. Ystäväni naapurista nimittäin pyysi pinkit hahtuvalapaseni nähtyään, että tekisin hänen perheelleen jouluksi samanlaiset, joihin voisi jotenkin yhdistää perheen samojedin karvaa. Minä arvatenkin innostuin kovasti ajatuksesta, vaikka se vaatikin neljän lapasparin neulomista tiukahkossa aikataulussa.



Wilma on ihastuttava, itsepäinen karvaturri, josta on tullut meidän rakas hoitokoira - Vesa keksi hienon termin "leasing-lemmikki" :D Wilman kautta olemme myös saaneet naapurista hyvän ystävän, ja olemme hänelle suuressa kiitollisuudenvelassa siitä, että Wilma saa olla osa meidän elämäämme. Olemme Vesan kanssa molemmat allergikkoja, joten suureksi murheeksemme emme voi ottaa omaa koiraa tai kissaa, ja naapurin koiran hoitaminen on tarjonnut meille suunnatonta iloa. Jostain syystä emme myöskään saa juuri minkäänlaisia oireita Wilmasta, mikä johtuu ehkä siitä, että olemme tutustuneet koiraan vähitellen, pihalla rapsutellen ja lenkittäen, ennenkö se on alkanut oleilla meillä.

Sitten takaisin lapasiin. Neuloin Ullan hahtuvalapasohjeella neljät kintaat, joista kolmet olivat miesten kokoa L ja yhdet vähän pienemmät, naiselle sopivat. Huovutuksen jälkeen koristelin ne neulahuovuttamalla kämmenselkiin käpälänjäljet. Huovutuksessa käytetty valkoinen karva on Wilman pohjavillaa, jota on kerätty talteen vuosien varrella vaikka kuinka.



Olen todella tyytyväinen lopputulokseen, ja tyytyväisiä olivat kuulemma myös lahjan saajat. Voitokkain kaikista olen silti minä, joka en nykyään enää koskaan läimäytä jääkaapin ovea kiinni tarkistamatta ensin, ettei välissä ole kuonoa :D

Hurraa!

Lopultakin mulla on valmiit saksalaissukat!



Malli: Cookie A:n German Stockings
Lanka: Idena Robust, 160m/50g, kulutus 135g
Puikot: Joustin 2,0mm, muuten 2,5mm



Kyseisten sukkien tekeminen kesti monta kuukautta, kun vähän väliä ne piti työntää jonnekin nurkkaan jäähylle ja unohtaa kokonaan. Monta kertaa kyllä epäilin, että nämä sukat ja minä on jotenkin mahdoton yhdistelmä, enkä saa niitä ikinä tehtyä, mutta onnistuin kuitenkin toisella yrityksellä. Ne ensimmäiset, jotka aloitin joskus viime pääsiäisenä ja joita inhosin koko ajan, olivat yhtä tuskaa ja tervanjuontia, mutta näiden neulominen oli sopivina annoksina jopa mukavaa. Onneksi niin, sillä palkintona vaivannäöstä saadut sukat ovat ihan sairaan hienot.

Ohjetta en voi kyllin kiittää: se on mallin monimutkaisuudesta huolimatta erittäin hyvin ymmärrettävä, ja Cookie ansaitsisi mitalin kyvystään pitää yli 200 kokovariaation neuleohje selkeänä. Ongelmani eivät siis liittyneet ollenkaan siihen, että olisin sählännyt ohjeen kanssa, lukenut väärin, laskenut väärin, purkanut ja pähkäillyt mitä ohjeen kirjoittaja oikein on tarkoittanut. Kyse taisi ennen kaikkea olla siitä, että kaikkien neuleiden tekeminen ei vaan mitenkään voi olla pelkästään ihanaa ja mieluisaa, vaan joskus ottaa väkisinkin päähän.

Minkähän Cookien mallin seuraavaksi ostaisin? :D