Niinpä niin. Argyle-slipoveri tuli valmiiksi, ja löydän itseni jälleen kerran tilanteesta, jossa ei ole oikeastaan mitään neuleprojektia kesken. Suunnitelmia kyllä on, mutta yksikään niistä ei ole jäsentynyt toteuttamiskelpoiseksi asti, ja sittenkin olisi vielä ratkaistava rahoitusongelma. Opintotuet tulevat reilun viikon päästä, ja olen taas perseillyt raha-asiani niin, etten voi sitä ennen ostaa lisää lankaa. Varastoissakaan ei ole mitään, mistä yksinään saisi tehtyä mitään mieleistä. Ihan selvästi olisi syytä järjestää itselleen jotakin työtä, että voisi kuluttaa enemmän askarteluun :)
Aikani kuluksi opettelin neulomaan takaperin. En tykkää nurjien silmukoiden neulomisesta yhtään sen enempää kuin kukaan muukaan, ja siksi ajatus oikean neulomisesta edestakaisin on kiehtonut jo jonkin aikaa. Yllätyksekseni se olikin paljon helpompaa kuin olin kuvitellut, joten taidan jatkaa treenailua ja kokeilla, voisinko oikeasti soveltaa tekniikkaa johonkin edestakaisin neulottuun kappaleeseen.
Laitan tänne kuvia heti, kunhan vain saan niitä otettua. Sitä varten pitäisi olla edes jotenkin riittävästi valoa, ja minun pitäisi jaksaa vähän panostaa - en halua vain räpsiä epämääräisiä otoksia kameran huonolla salamalla sotkuisessa olohuoneessa ;) Yhtä kaikki, neuleblogi ilman kuvia on sen verran pöljä ajatus, että eiköhän niitä tänne ilmesty.
Ai niin, on miulla puikoilla yksi projekti: aloitin junassa torstaina Eunny Jangin Bayerische-sukat. Opettelin samalla Magic Loopin käytön, ja täytyy sanoa, että se tosiaan on taikaa! Olin ihan varma, että puolenvaihtokohtiin tulee poikkeavan löysä tai tiukka kohta, mutta ei siinä ole mitään eroa. Pahus vieköön, sitä voi vaan ihmetellä, miten jotkut keksii moisia juttuja. En minä vaan keksisi.
Nyt ei vaan yhtään tekisi mieli neuloa sukkaa, ja jouduin sitä paitsi aloittamaan sen alusta, kun käsialani on niin naurettavan tiukkaa. Ekalla kerralla tappelin lisäyskerroksenkin kanssa varmaan puoli tuntia. No, se on varmaa, että en mie enää luovuttamaankaan pysty, niin että kyllä ne valmiiksi tulee tehtyä, vaikka siihen menisi kuinka kauan. Sittenpähän on sukat, joiden teko on vaatinut verta, hikeä ja kyyneleitä. Nähtäväksi jää, että koska. Palaan asiaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti