hiljaiseloa

Tiedotus: en ole kuollut, enkä myöskään lopettanut neulomista :)

Meillä vain vallitsee kotona sellainen etujen välinen ristiriita, että Otus on koneella suurimman osan ajasta, ja minun on siihen aika hankala päästä niin pitkäksi aikaa kerrallaan, että ehtisin blogata.

Sain kuitenkin vihdoin pakotettua itseni vihjaisemaan vanhemmille, että tarvitsisin kannettavan tietokoneen. Sen saatuani (ja sitten kun on värkätty lähiverkko) päivitän varmasti neulomiskuulumisia paljon useammin.


Frost Flowers And Leaves meni viikko sitten sunnuntaina uusiksi, kun menin pudottamaan silmukan sellaisessa kohdassa, josta en sitä osannut enää pyydystää. Otti päähän, mutta päädyin aloittamaan kokonaan alusta sen sijaan, että olisin purkanut monta kierrosta silmukka silmukalta.

Versio 2.1 onkin sitten edennyt huimasti ensimmäistä nopeammin, kun aloin luottaa aivokapasiteettiini, otin mallia Eunnysta ja heitin post-it-laput ja silmukkamerkit hiiteen. Alun perin olin kuvitellut, etten kykenisi niin monimutkaista mallia oppimaan ulkoa riittävän tehokkaasti, ja säädin sokeasti naama kiinni kaaviossa. Se oli niin tuskallista, hidasta ja tylsää, että luulin jo, etten tykkää pitsin neulomisesta. Pöh.

Olin väärässä: nyt, kun joudun vain välillä vilkaisemaan kaaviota (en edes läheskään joka kierroksella), huivi etenee ja tuntuu taas mielekkäältä ja kiehtovalta. Siispä olenkin neulonut sitä joka välissä, ja olisin neulonut enemmänkin, jos ei olisi ollut pakko lukea tentteihin. Keräsin tänäänkin bussipysäkillä myhäileviä katseita mummuilta ja hämmentynyttä, kiinteää tuijotusta lapsilta, kun bussin tuloon oli kymmenen minuuttia ja päätin kuluttaa ajan neulomalla.


Kuvan otin perjantaina, eli siitä työ on ehtinyt jo taas edetä jonkin verran. Huivista tulee upea; en malttaisi millään odottaa sen valmistumista, että pääsen pingottamaan kuvion kunnolla esiin.

Näin joulun alla tuntuu kyllä varsin kummalliselta keskittyä neulomaan jotakin itselleen.