Pinkkejä porkkanoita

No niin, tässä vaiheessa voisi jo odottaa että esittelisin vihdoin valmistuneen Tangled Yoke -villatakkini. Vaan ehei! Viime viikonloppuna, vartalo-osan kuta kuinkin valmiiksi neulottuani, huomasin toisen puolen saumasilmukan ja kavennusten ja levennysten olevan väärässä kohtaa! Ei siis muuta kuin taas purkamaan ja uusiksi. Kylläpä olenkin ollut taitava sotkemaan lukuisia asioita yhdessä neuleprojektissa.

Alan - yllättäen - olla melko kypsä koko takkiin, mutta puristan sen kyllä valmiiksi vaikka mikä olisi. Varsinaisesta neulomisen ilosta ei kuitenkaan enää hetkeen tämän työn kanssa ole ollut tietoakaan. Siksi on hyvä varustautua kepityksen lisäksi myös porkkanoilla:

Kuvan langoista on kaikista tulossa luultavasti asusteita. Pure Wool DK oli ihan pakko ostaa Lankabaarista värinsä takia, vaikka sille ei ole vielä suunnitelmaa, ja Grignascon Bambista olen kaavaillut kämmekkäitä. Ja Sisu? No siitä taas meinaan tehdä toiset Cookien saksalaissukat, siitäkin huolimatta, että ensimmäisen parin vääntäminen oli lannistaa mut :D

Kukaan ei varmaan ikinä arvaa, mikä on mun lempiväri.

Kirjava välipala

Olen sitkeästi yrittänyt neuloa kertaalleen purettua olympialais-villatakkia, jotta sen valmistuminen ei viivähtäisi pahasti. Viime viikolla lähilankakauppaan saapui kuitenkin Noro Kureyon Sockia, jota tietenkin ostin testikerän, eikä se suostunut menemään sukkalankalaatikkoon odottamaan. Sitä paitsi eihän sitä nyt mitenkään jaksa yhtä ja samaa työtä viikkotolkulla vääntää.

Mulla alkaa olla vähintään tarpeeksi sukkia, joten olin tosikiva ja päätin neuloa vaihteeksi miehelle. Edellisen kerran olen tehnyt sille sukat joskus vuonna miekka ja kilpi, mutta kun ne on kaikki seiskaveikkaa niin eihän ne mene ikinä puhki, räjähtävät vaan ihan kauheaan kuntoon. Nyt on jo korkea aika muidenkin tämän perheen jäsenten omistaa eliittisukkia - eihän miesparka vielä tiedäkään, miten mukavaa on, kun villasukat ovat lämpimät mutta silti ohuet. Puhumattakaan siitä, että ne olisivat vielä kauniitkin. Taidan salaa nipsiä kynsisaksilla säikeen kerrallaan poikki niistä vanhoista rohjakkeista, niin voin sitten jotenkin paremmalla omallatunnolla hankkiutua niistä eroon kun reikiintyvät :D

On nuo Noron langat vaan upeita. Lisäksi nuo sukkalangat ovat mielestäni vielä kauniimpia kuin ne muut moniväriset, joissa on melkein aina joukossa jokin raita, josta en pidä. Sukkaversiossa on vaikka kuinka monta sävyä, jota ottaisin riemusta hihkuen. Tämä ostamani lanka on sävyä 188, ja tykkään tästä tosi paljon, mutta tahdon itselleni sukat ainakin jostain sateenkaarenkirjavasta sävystä (esimerkiksi 180 tai 182), ja 240 on ihan vastustamaton sekoitus pinkkiä ja violettia...

Nimesin säästölippaani Kureyon Sock -rahastoksi, ehkä siellä joulun aikaan voisi olla tarpeeksi kolikoita polvisukkalankojen ostamista varten.