maanantaina, syyskuuta 01, 2008

Kirjava välipala

Olen sitkeästi yrittänyt neuloa kertaalleen purettua olympialais-villatakkia, jotta sen valmistuminen ei viivähtäisi pahasti. Viime viikolla lähilankakauppaan saapui kuitenkin Noro Kureyon Sockia, jota tietenkin ostin testikerän, eikä se suostunut menemään sukkalankalaatikkoon odottamaan. Sitä paitsi eihän sitä nyt mitenkään jaksa yhtä ja samaa työtä viikkotolkulla vääntää.

Kureyon Socks

Mulla alkaa olla vähintään tarpeeksi sukkia, joten olin tosikiva ja päätin neuloa vaihteeksi miehelle. Edellisen kerran olen tehnyt sille sukat joskus vuonna miekka ja kilpi, mutta kun ne on kaikki seiskaveikkaa niin eihän ne mene ikinä puhki, räjähtävät vaan ihan kauheaan kuntoon. Nyt on jo korkea aika muidenkin tämän perheen jäsenten omistaa eliittisukkia - eihän miesparka vielä tiedäkään, miten mukavaa on, kun villasukat ovat lämpimät mutta silti ohuet. Puhumattakaan siitä, että ne olisivat vielä kauniitkin. Taidan salaa nipsiä kynsisaksilla säikeen kerrallaan poikki niistä vanhoista rohjakkeista, niin voin sitten jotenkin paremmalla omallatunnolla hankkiutua niistä eroon kun reikiintyvät :D

On nuo Noron langat vaan upeita. Lisäksi nuo sukkalangat ovat mielestäni vielä kauniimpia kuin ne muut moniväriset, joissa on melkein aina joukossa jokin raita, josta en pidä. Sukkaversiossa on vaikka kuinka monta sävyä, jota ottaisin riemusta hihkuen. Tämä ostamani lanka on sävyä 188, ja tykkään tästä tosi paljon, mutta tahdon itselleni sukat ainakin jostain sateenkaarenkirjavasta sävystä (esimerkiksi 180 tai 182), ja 240 on ihan vastustamaton sekoitus pinkkiä ja violettia...

Nimesin säästölippaani Kureyon Sock -rahastoksi, ehkä siellä joulun aikaan voisi olla tarpeeksi kolikoita polvisukkalankojen ostamista varten.

4 kommenttia:

Tui kirjoitti...

On se ihanaa. <3 Mun kerä huutelee tuolta laatikosta että "neulo mut!"

Markka kirjoitti...

Mäki voisin hommata jonku kolikkopurkin, joo!
Mies vois sitä sit salaa tyhjentää aina ku silmä välttää.

Tän takia en neulo sille sukkia, pitäisin kivat norot itelläni.
Toivottavasti teillä mies tajuaa miten holtittoman iso rakkaudenosoitus norosukkien lahjoittaminen sille on.

Anonyymi kirjoitti...

Toivottavasti teillä mies raskii sitten kanssa pitää niitä sukkia, mutta mielellään ei koko päivän pilkkireissulla tai soita rämpiessä. Mulla on itse asiassa edessä miehen villasukkien parsiminen, kuulemma sitä toivotaan, mutta millä sais miehen oppimaan, että uudet, vähän pidetyt ja liki räjähtäneet vaatteet ja asusteet voi varata erilaisiin käyttötarkoituksiin...?

Anna kirjoitti...

mä oon samaa mieltä tuosta väristä. Mulla itelläni on kahta muuta väriä noron sukkaa ja kummassakin tökkii joku raidoista. olen neulonut, purkanut, neulonut, purkanut... Taidampa vain leikata pois ne kerrokset.