Keskittymisvaikeuksia

Olin koko syksyn tosi väsynyt, eikä neulominenkaan jaksanut oikein kiinnostaa. En kuitenkaan osaa olla tekemättä mitään käsilläni, joten neuloin aikani kuluksi lähinnä sukkia ja torkkupeittoa, enkä edes jaksanut ottaa niistä kuvia Ravelrya varten. Ainakin yhdet niistä sukista on vielä kesken, ja niin on torkkupeittokin, joka jumittaa ennen kaikkea siksi, että se on kasvanut jo niin suureksi, että sen kanssa värkkääminen on ihan oma urakkansa. Homma tosin helpottuisi nyt, kun Knit Pro on alkanut vihdoin valmistaa kaapeleiden liitoskappaleita, ja sain niitä viikonloppuna kaksi pakettia. Vuodenaika taisi kuitenkin jo ajaa peiton ohi, koska kuka tähän aikaan haluaisi istua sohvalla keskeneräisen seiskaveikkapeiton alla?

Syksyn jumitus vaihtui reilu kuukausi sitten akuutiksi startiitiksi, mikä sinänsä on kivaa, koska en muista milloin viimeksi olin yhtä tohkeissani kaikesta neulomiseen liittyvästä. Tämänkertainen villitys alkoi, kun oivalsin yhtäkkiä, että tykkään ihan hirveästi Kim Hargreavesin malleista, ja monet niistä on suunniteltu ohuille langoille. Tilasin Hargreavesin kirjan Amber - A Winter Gathering, ja kun monta kuukautta olin tuskaillut sen kanssa, ettei oikein huvita neuloa mitään, niin nyt tahdoinkin aloittaa heti ainakin tän ja tän ja tän ja tän ja tän ja tän :D

Nyt on olohuone taas ihan kaaoksessa, kun joka puolella pyörii puikkoja ja lankaa ja vyötteitä ja keskeneräisiä töitä. Tekeillä on tuosta tilaamastani kirjasta Bloom ja Allure, ja lisäksi viime talven IK:sta Climbing Vines, jonka päätin muuntaa takiksi, koska tarvitsen ennemmin takkeja kuin paitoja.

Kun näihin vielä lisätään ne lukuisat sukat, jotka tuolla pyörii keskeneräisinä, ja se torkkupeitto, ja yksi viimeistelyä vaille oleva paita, ja paritkin säärystimet, niin eipä ole ihme, että taas tuntuu siltä, etten saa ikinä mitään valmiiksi ja hukun keskeneräisiin neuleisiin. Mutta kun uusien töiden aloittaminen on niin kivaa ja jännää! Jonkinlaista järkeistämistä ja ryhtiliikettä täällä kuitenkin tarvitaan, koska muuten tässä käy niin, että nuo isot työt ei etene ikinä mihinkään, kun aloitan vaan pieniä välipalatöitä, jotta tuntuisi siltä, että saan edes välillä jotain aikaan. Neulominen on sitten monimutkaista.