Kuusikulmioita

Eilinen kriiseily on helpottanut. Haettiin Otuksen kanssa hätäapulankaa Käsityö-Elisasta, ennenkö mentiin syömään koulun loppumisen kunniaksi (Otus on nyt viimeistä työharjoittelua vaille valmis). Valittiin ravintolaksi Fransmanni ja täytyy sanoa, että oli hyvä valinta, ruoka ja palvelu olivat molemmat loistavia. Mie olin kyllä vielä niin huonovointinen lääkepelleilyni takia, etten jaksanut syödä erityisen paljon enkä varsinkaan nopeasti, mutta sehän ei haitannut. Kerrankin tuli istuskeltua pidempään, ilman mitään hosua, ja seuralainen söi kernaasti lautaseni tyhjäksi :)

Hätäapulanka meni sikäli pieleen, että siitä piti tulla Eunnyn entrelac-sukat uusimmasta Interweavesta, mutta luovutin niiden suhteen harvinaisen nopeasti. Ensinnäkin korinpohjaneuletta ei ollutkaan yhtään kiva tehdä, ja lisäksi sukasta oli tulossa ihan liian iso. Jos aloittaisin uudestaan pienemmillä puikoilla, niin neuleesta tulisi sellaista peltiä, ettei siinä olisi enää mitään järkeä. Lanka on ohjeen mukaisesti noin 150 m/50 g, ja puikoiksi sanotaan 2,25 mm. Itse en sen paksuisia omista, joten otin 2,5-milliset, ja niilläkin jälki on karseaa tönkköä. Kai sille on joku syy, että neulotaan tiiviitä sukkia, mutta mie en kyllä arvosta.

No, onneksi miulla on varmasti käyttöä noille langoille vaikka kuinka.

Tämän päivän projekti on ollut Basalt Tank Knitting Naturesta. Langaksi otin lopulta varastosta Avanti cottonia, mikä oli riskialtis päätös, sillä sitä ei ole kuin viisi kerää. Riittävyys on luultavasti ihan siinä ja siinä. Samaa värierää tuskin enää saan, ja siksi olen pyöritellyt ajatusta jo ainakin viikon, että kokeilenko vai enkö. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ensimmäisen kuusikulmion neulottuani voin päätellä, riittääkö lanka, ja ilokseni totean, että taitaa riittää!

On ollut todella kivaa neuloa välillä jotakin, mikä ei ole ihan perussettiä. Eihän ohjeessa sinänsä mitään vaikeaa ole, mutta epätavallinen kokoonpano tarjoaa virikkeitä leipääntyneelle neulojalle. Matkan varrella olen myös tykästynyt kovasti tuon puuvillaisen langan tuntuun ja siihen, miten se laskeutuu ihan eri tavalla kuin villa. Tähän asti olen saanut tehtyä etupuolen kokonaisen kuusikulmion ja vasemman sivun puolikkaan. Otin kuvan, mutta sen väri on käsittely-yrityksistä huolimatta ihan kökkö, eli siihen ei kannata luottaa:



Tiedän, että pitäisi mennä nukkumaan, mutta maan mainio Otus toi pyytämättä siideriä ja neulomusta ei malttaisi lopettaa hetkeksikään. Kaiketi istuskelen siis vielä hetken näpertelemässä ja omenajuomaa siemailemassa. (Alkoholitoleranssini on tosin vähäisen käytön vuoksi niin alhainen, että täytyy varoa. Ei olis kiva sotkea kudinta hiprakassa.)