Otsikko on peräisin viime vuosisadan puolenvälin tienoilta olevasta lääkärikirjasta, psykiatriaa käsittelevästä luvusta, ja sopii tähän tilanteeseen osuvasti.
Syy harmistukseeni ovat sukat. Eilen aloittamastani norjalaisyksilöstä on tulossa liian pieni, ja vastahakoisesti olen taipunut myöntämään itselleni, että on parasta purkaa se ja aloittaa uudelleen paksummalla langalla ja puikoilla. Mär, harmittaa, kun olin löytänyt siihen niin mieluisan väriyhdistelmän, enkä tietenkään omista saman värisiä lankoja paksumpina.
Tänään ostin lohduksi Cookie A:n upeasta mallistosta German Stockings -sukkien ohjeen, ja simpura, joudun purkamaan ensimmäisen yrityksen, koska siitä puolestaan on tulossa liian suuri. Se taas ärsyttää siksi, että tiheyteni vastaa ohjetta silmukalleen, ja valitsin koon mielestäni ihan riittävän huolellisesti. No, ei auta kuin purkaa ja aloittaa alusta.
Tällaisissa tilanteissa perusmallisten seiskaveikkasukkien edut alkavat näyttää ilmeisiltä. Harmi vain, että en ole tekemässä sukkia tarpeeseen, vaan huviksi - sitä ei irtoa 2o, 2n -joustimen kutomisesta nelosen puikoilla.
Ehkä otan hetken etäisyyttä sukkiin ja palaan Serranon pariin, johon etäisyyttä ottaakseni aloin tehdä sukkia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Voi harmistus sitä pihapuuta, kun sillä tavalla oli kaatunut! Minulle tuli nyt ihan kauhea hinku noihin Bayerische-sukkiin. Ne ovat IHANAT. Noro Kureyon-paitani on muuten vihdoin valmis! Lankaa on vielä pari kerää jäljellä eli jotain niistä pitäisi keksiä.
Minulle kävi aivan samoin tuon German Stockingsin kanssa. Tyydyin arpomaan toisella kerralla kaikki pienimmät mitat, ja toivon että tulee sopivan napakat sukat.
Viimekö vuosisadan puolivälistä, vai edellisen? Ei minusta 1950-luvulla ehkä ihan noin olisi sanottu -tosin en itse silloin vielä lukenut psyk.kirjoja! Minulla on edessä hirveät kahtia kerimisen urakat, kun *sain lahjaksi* Nallea ja Freesiaa (soenderborg garn, tanska, lieneekö enää hengissä) enkä tahdo niin paksuja neuleita....
Lähetä kommentti