Kannattaa olla julkkis! Viime lauantaina Turun Sanomien lauantailiitteessä oli meidän neuletapaamisesta juttu, ja toimittaja oli kirjoittanut halustani hankkia rukki. Jutun seurauksena kysyntä ja tarjonta kohtasivat:
Alustavien kokeilujen perusteella totesin, että aikaa taitaa mennä opetteluun paljon enemmän kuin värttinän kanssa, koska vauhti on aluksi niin hurja. Ohjelmassa on siis kiljumista ("Seis! Ei noin lujaa! Apua!"), sadattelua ja epätasaisia, ylikierteisiä syheröitä. Ihanaa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Voi, melkein kateeksi käy! Meillä museolla olen sen verran rukkia käpälöinyt että tekisi mieli kokeilla joskus oikeasti. Rukki olisi meillä kotona ja äiti osaisi varmaan kehrätäkin, pitäisi joskus koettaa...
Voi! Ihanaa että sait rukin!
WAU, hienoa että lehtijuttu poiki tälläistä!
Toi rukki on tosi kauniskin vielä oikea koru :-).
Oli myös ihanaa tavata ja jutella tänään.
Kaarina
Loistavaa, nyt sulla on rukki..:) jotain hyötyä siis siitä lehtijutustakin..:D Ootko tulossa la käsityömessuille?
Kyllä ne varmaan olisivat olleet juuri sellaisia nappeja, joita olisin halunnut... mutta en sitten ehtinyt käydä katsastamassa. Ehkä niitä löytyy jostain vielä...
Lähetä kommentti