Jee! Posti kulki!

Masokistineuloja on tarpeen tullen ja vaihtelun vuoksi myös masokistivirkkaaja. Tänään ainakin aion tarttua koukkuun puikkojen sijaan, sillä postisetä toi odotetun paketin.

Ostin elokuussa S'n'B Happy Hookerin, ja sitä selatessani sain kauhean hepulin, kun kuvissa keekoili toinen toistaan värikkäämpiä, iloisia virkkuukoukkuja. Kuinka epäreilua, että meillä kaikki on vain teräksen tai alumiinin harmaata! Minäkin tahdon virkata väreissä, vaikka lankani onkin lähes aina mustaa!

No, suurin omistamani virkkuukoukku oli 5 mm ja siitä seuraava 3,5 mm. Minun olisi siis joka tapauksessa laajennettava valikoimaa, jos tahtoisin toteuttaa kirjan malleja. Onneksi on eBay, PayPal ja Sammon electron! Ilman tuota markkinatalouden epäpyhää kolminaisuutta olisin hyvin pitkästynyt (ja hyvin varakas). Varmaan puolet niistä rahoista, jotka kulutan muuhun kuin välttämättömään elämiseen, menee ulkomailta tuleviin ostoksiin.

Viikko sitten sain vihdoin aikaiseksi ostaa eBaysta noita ihania, läpinäkyviä akryylikoukkuja, joita olen katsellut kuukausia. Olen ihan toivottomasti välineurheilija, ja tahdon aina hankkia kaikkea kivaa sälää, vaikka en sitä välttämättä tarvitsisikaan. Tuskinpa nuo isot koukutkaan minua erityisen usein paksujen lankojen pariin houkuttelevat, mutta on ne silti kiva omistaa, kun ovat niin sievät :) Ja on se toisaalta hurjan ärsyttävää, että löytää kivan projektin, mutta ei voikaan aloittaa sitä siksi, kun ei ole välineitä.

Odotin jännittyneenä virkkuukoukkujen saapumista, sillä ne ovat amerikkalaista mallia ja siis vähän erilaisia kuin täkäläiset. Pikainen kokeilu kuitenkin osoitti, että virkkaaminen sujuu noilla ihan yhtä helposti. Nyt pitäisi vain päättää, että mitä sitä ryhtyisi tekemään.

Paluu juurille edistyy.

Neuloin eilen illalla, aikaista herätystä uhmaten, toisen Endpaper-käsineen (peukalon joustinta vaille) valmiiksi. Olen siihen aivan ihastunut!


Kuva on epätarkka, mutta siitä saa kokonaiskäsityksen. Tällä kertaa olen myös tyytyväinen peukalokiilan lisäyksiin:


Pahus vieköön, kirjoneuleeseen voisi vaikka jäädä koukkuun! Olen katsellut ihmisten blogeissa kaihoten Nancy Bushin norjalaisia sukkia kirjasta Folk socks, mutta se on jäänyt haikailuksi. Nyt, kun olen vihdoin ryhtynyt tuumasta toimeen, voisin hankkia sen kirjan ja neuloa itsekin moniväriset sukat jos toisetkin.

Kirjoneuleeseen minulla on hassu suhde sikäli, että ensimmäinen varsinainen neuletyöni, koulussa tehdyt lapaset, olivat kirjoneuletta. Ihan yksinkertaista, pilkkuja vain, mutta kuitenkin. Sen jälkeen taisin ala-asteaikaan tehdä vielä hatusta temmatulla ohjeella lapaset, joissa oli kirjoneuleinen siksakraita, mutta sitten en muuta kirjavaa olekaan tehnyt ennen näitä käsineitä.

Harmittaa vietävästi, että kaikki neulontaurani alkupään lapaset ovat kadonneet, mikä minnekin. Koulussa tehdyn parin hukkasin viikossa, ja ne siksakraitaisetkin taisivat olla varsin vähän aikaa tallessa. Olisi niin hauskaa tutkia niitä kaiken tämän ajan jälkeen! Olin aikanaan ihan guru, omassa sarjassani muihin oppilaisiin verrattuna - koko syyslukukausi oli varattu lapasten tekoa varten, mutta meikäläinen innostui, otti ne kotiin mukaan ja sai ne valmiiksi muutamassa viikossa. Jälki oli käsittääkseni varsin hyvää ikääni ja kokemukseeni nähden, mutta siksi juuri haluaisin niitä tarkastella, että voisin verrata nykyiseen. Huoh.

Olisi pitänyt aloittaa lukiossa kapina. Kun TYK kerran on niin kovasti taideaineisiin ja ilmaisutaitoon panostava koulu, niin voisivathan ne opettaa käsitöitäkin. No joo, ehkä se olisi jo vähän liikaa yhdelle koululle. Mutta kuinka minä olisinkaan nauttinut, jos olisin saanut harrastaa koulussa luvan kanssa ja vielä saada siitä kurssejakin.

Outi ei ymmärrä omaa parastaan.

Jos olisin kunnon ihminen, nousisin aamulla ajoissa, kävisin aamupesulla, söisin aamiaista ja sitten ehkä ryhtyisin hinaamaan koneella ja neulomaan ja sen sellaista.

Mutta ei, minä nukun yhteentoista, ja noustuani ylös käyn vain pikaisesti laittamassa purentakiskon purnukkaansa, ennenkö asetun koneelle lukemaan blogeja ja neulontalistan viestejä - vieläpä colapullon kanssa. Hyi minua.

Nyt, pari tuntia myöhemmin, olen sentään pukeutunut ja syönyt jotakin :) Alku sekin.

Innostuin tuossa äsken kokeilemaan, saisinko salaman kanssa kuvattua mitään julkaisukelpoista, ja oikeastaan olen ihan tyytyväinen:















Kuva kertoo mainiosti, kuinka pedantti ja laiska onnistun olemaan yhtä aikaa. Neuloin ensimmäisen Endpaper-käsineen päättelyä vaille valmiiksi, päätin etteivät peukalokiilan lisäykset ole tarpeeksi siistit ja purin suurimman osan. Se pedanttiudesta: laiska minäni kieltäytyy kerimästä lankoja siisteiksi nöttösiksi, ja siispä ne ovat tuollaisena toivottomana syherönä, joka todennäköisesti menee vielä pahasti solmuun. Lisäksi olin vielä ääliö, kun poimin silmukat purkamisen jälkeen ohuemmille puikoille, enkä sitten muistanut sitä ryhtyessäni uudelleen neulomaan. Onneksi en ehtinyt kovin pitkälle, ennen kuin tajusin sen ja sain taas purkaa. Olisin todennäköisesti saanut ne jo valmiiksi, jos en olisi tusaillut matkan varrella. Murmur.

Käsineet ovat ensimmäinen kirjoneuleprojektini sitten ala-asteen, ja olen tykännyt niistä kovasti; jälkikin on siistimpää kuin mihin olin varautunut. Neulon varmasti jatkossa lisää kirjavia asioita. Kunnianhimoinen haaste olisi Eunnyn Venezia pullover uusimmasta Interweave knitsistä, mutta kun en välitä sen väreistä. Ovathan ne upeat, ja Eunny on nähnyt ihan kauheasti vaivaa niitä valitessaan, mutta minä en niissä viihtyisi. Enkä varmaankaan näyttäisi hyvältä.

Listauduin blogilistalle ihan äskettäin, ja heti olen saanut vieraita! Kiitoksia mukavista kommenteista, mukavat ihmiset! Tulen vastavierailuille blogeihinne tuota pikaa.

Ostosryntäys ja muutenkin maniaa lähentelevää käyttäytymistä

Kävin otuksen kanssa Turun lammas- ja vuohituotteiden markkinoilla. Odotin etukäteen eniten eläinten näkemistä, mutta niitä ei valitettavasti ollut kukaan tuottaja ottanut mukaan näytille. Meitä harmitti, koska mielestämme sakea sumu ei ollut riittävä syy vedota säävaraukseen ja jättää päivän sankarit kotiin.

No, hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, sillä tarjolla oli jos jonkinlaista toinen toistaan ihanampaa tuotetta, joiden tutkiminen karkoitti pian lammasharmistuksen. Näitä emme voineet vastustaa:















Kuvassa on otukselle pohjalliset, vuohenjuustoa, kilifudgea (joka oli parempaa kuin mikään ikinä), Louhisaaren vihreänkirjavaa villalankaa, luonnonvalkoista kaksisäikeistä villalankaa, sateenkaaren väristä hahtuvaa ja vielä tuo upean violetti, Maaseudun Tulevaisuuteen (lol) kääritty lankavyyhti. Ja ennen kuin nauratte, että jopas se innostui taas, niin ilmoitan, että hahtuva ja Louhisaaren villa ostettiin jo kauan sitten suunniteltuja projekteja varten, joista kumpikaan ei edes tule minulle. Vain violetti ja valkoinen ovat siis kategoriassa "Outin heräteostoksia".

Tänään ohjelmassa on siis ollut neulomista, neulomista ja neulomista. Olen tehnyt ristiin rastiin ja vuorotellen Louhisaaren villasta kaulahuivia, hahtuvasta huovutettavaa istuinalustaa ja lisäksi vielä Eunnyn Endpaper Mittsejä. Onneksi meillä on ollut eilistä ruokaa ja puhtaita astioita tämän päivän tarpeisiin :) Kun minä olen ollut puikot kädessä koko päivän ja Otus on vain wowittanut, eivät kotityöt oikein etene. No, pesin mie juuri pyykkiä ja eilen vähän järjestelin kaoottiseksi päässyttä olohuonetta *hurraa*

Välillä tuntuu, että homma ihan ryöstäytyy käsistä, kun aloitan koko ajan innosta kihisten uusia töitä, vaikka edellisetkään eivät ole vielä valmiita - pikaisen laskutoimituksen mukaan nyt on kesken kuusi aktiivista projektia, joista yksikään ei vielä lähesty ufo-statusta. Yleisesti ottaen olen kuitenkin sitä mieltä, että tilanne on kerrassaan mainio. En muista, koska olisin ollut näin innoissani jostakin asiasta ja ollut sen suhteen näin aktiivinen, ja se taas kertoo siitä, että toimintakykyni on parempi kuin aikoihin. Tähän aikaan vuodesta kun vielä olen yleensä kaikkein väsyneimmilläni, niin ei liene turhanaikaista uskoa, että todellakin olen paranemaan päin. Ja mikäpä olisi parempaa terapiaa kuin neulominen? (Itse asiassa Annie Modesittilla taitaa olla kirjakin nimeltä Cheaper Than Therapy.)

Nyt on kello sen verran, että menen tekemään marjapirtelöä ja jatkamaan, tuota, sanotaan vaikka Endpaper Mittsejä. Ne ovat aivan ihanat. Eunny <3 <3

Vallankumouksellisuutta

Tältä näyttää viimeisin viritys:


















Kuva on toki pimeä, kun eihän täällä tähän aikaan vuodesta ole ikinä tarpeeksi valoa kuvien ottoon ilman salamaa tai jalustaa. Kameran salama on ihan kökkö, ja koska jalustaa en (vielä) omista, on minun tyytyminen huonoihin kuviin, vaikka niistä aiemmassa postauksessa valitinkin. Tämä on siis väliaikaista, kuvien laatuun on odotettavissa parannusta.

Asiaan: kuvassa esiintyy sukka, jonka aloitin tänään aamulla luennolla. Lanka on Sandnesin Sisua, jonka ostin hetken mielijohteesta viime Tampereen-reissulla, ja joka sopii tähän tarkoitukseen mainiosti. Aikeissa on neuloa ihan tavallinen, polvimittainen ja pohkeen mukaan muotoiltu sukkapari. Olen isosti tykästynyt tuohon kierrettyyn (1o, 1n)-joustimeen katseltuani viime aikoina paljon Eunnyn upeita aikaansaannoksia.

Täytyy todeta, että vähän aikaa sitten opettelemani magic loop on tosi hyödyllinen tekniikka luentoneulontaa ajatellen! Metallinen sukkapuikko kun pitää aika ilkeää ääntä lattialle pudotessaan: todistin sen viimeksi tänään taitetta kiinni neuloessani, kun siinä piti olla apuna ylimääräinen kaksipäinen. Kerta riitti, ja lopun kerroksen tappelinkin sitten puoli milliä liian paksun bambupuikon avulla ollakseni tuottamatta enempää häiriötä.

Elän jonkinlaista villasukkavallankumousta, sillä kyllä minulla sukkia entuudestaan riittäisi - tilanpuutteen vuoksi mokomat ovat levittäytyneet varmaan vaatekaapin jokaiseen laatikkoon. Olen kuitenkin alkanut pahasti tympääntyä vanhojen sukkieni olemukseen, kun ne ovat kaikki tylsiä (2o, 2n)-vartisia raidallisia, seiskaveikasta neulottuja ja lisäksi ihan randomvärisiä = värejä joista sinänsä tykkään, mutta joita en kuitenkaan oikeastaan yhtään halua käyttää. Hmm. Tätä nykyä en sitä paitsi Nallea paksummasta langasta tehtyjä sukkia erityisemmin välitä pitää. Todennäköisesti siis nakkaan mäelle valtaosan vanhoista sukistani, ja neulon tilalle kasapäin uusia, sellaisia joita todella haluan tehdä ja käyttää.

Seuraavat tunnit masokistineuloja aikoo istua sohvalla neulomassa, juoda glögiä ja katsella vallankumoustunnelmiin hyvin soveltuvaa V for Vendettaa *hykerrys* Olen sen katsonut jo n kertaa (arvelisin että 10<n<20), eikä viehätys ole vähentynyt yhtään. Hyvät elokuvat jaksan katsoa aina vain uudestaan ja uudestaan, ja parhaat vielä useammin. Vive la Révolution!

Miten sattuikin?

Kävin Kaisan blogin innoittamana lukemassa Ullasta oman horoskooppini. Kas tässä:

KAURIS (22.12.-20.1.)

Olet aina valmis kokeilemaan jotain uutta ja haastavaa. Rakastat erikoisia lankoja. Mitä ohuemmat puikot ja haastavampi neuletyö, sitä parempi. Pienet ja nopeat neuletyöt eivät ole sinua varten. Lempineuleesi on haasteellinen pitsihuivi ohuesta merinovillasta.

Lempilankasi: Mahdollisimman ohuet langat, esim. lace-weight merino.

Kas vain ;) Aikas näpsäkästi osuu meikäläiseen tuo kuvaus. Myös Debbie Stollerin Stitch 'n Bitchissä oleva Masokistineulojan määritelmä kuvastaa minua hyvin. Ohops, miten tässä näin pääsi käymään? Eihän siitä nyt kauhean kauaa ole, kun olin vielä hirvittävän pragmaattinen Novita-villasukkaneuloja.

(Selitys: Muutin pois kotoa ja rahatilanteeni itsenäistyi, mistä seurasi neulekirjojen ja kalliimpien lankojen vyörytys. Myös Sammon Visa Electron, joka tunnetusti leikkii nettikaupoissa luottokorttia, on edesauttanut asiaa.)

--------------------

Asiasta toiseen, joka myös sopii otsikon alle. Kävin lauantaina katselemassa suomalaisten neuleblogien listaa, ja sain pienimuotoisen harmistuskohtauksen, kun sinne olikin jo ilmestynyt blogi nimeltä Kerällä. Vitkuttelin aikani tämän perustamisen kanssa, vaikka suunnitelma on jo ollut olemassa jonkin aikaa, ja Kaisa ehti ensin. Pahus! :)

No, otin Kaisaan yhteyttä kysyäkseni, saanko silti pitää nimen jossain muodossa (olen siihen hyvin ihastunut), ja Kaisa oli tosi ystävällinen ja ymmärtäväinen (kiitos!). Siispä muutan blogini nimeä heti kun keksin sopivan vaihtoehdon, ja ilmoitan tämän neuleblogilistallle vasta sitten.

--------------------

Lopuksi vielä kuva masokistineulojan uusimmasta keskeneräisestä projektista:

Kyseessä on huivi, Frost Flowers and Leaves, yllättäen kirjasta A Gathering of Lace. Oon aika rakastunut tuohon opukseen :)

Lankana on perjantaina ostamani Merino Oro, ja teen huivia ohjeen 4 mm:n puikkojen sijaan 2,5-millisillä, kun lankakin on ohuempaa.

Voitte kuvitella minkälainen sadattelu ja rähinä täällä oli käynnissä tuota aloittaessa, kun en omista sopivan paksuisia bambupuikkoja ja alussa oli kaksi silmukkaa kullakin puikolla. Yritä siinä nyt sitten estää painavia metallipuikkoja liukumasta tiehensä ja kääntyilemästä miten sattuu. Parin ekan kerroksen aikana oli melkoinen työ selvittää, mikä puikko seuraavaksi pitäisi neuloa ja montako kertaa sitä pitäisi ensin kiertää ja mihin suuntaan, jotta silmukat olisivat oikein päin. HUH. Kyllä pari kertaa kävi mielessä, että miksi, voi MIKSI minä ehdoin tahdoin ryhdyn tällaiseen.

Mutta ei hätää, alkuhankaluudet ovat ohi, ja nyt pääsee taas nauttimaan neulomisprosessista.

Marjapirtelöä, kissantassuja ja varaston täydennystä

Masokistineuloja on iloinen: sain vihdoin ja viimein toimitettua ystävälleni lapaset, joista oli sovittu jo varmaan kaksi vuotta aiemmin (kröhöm...) ja joiden valmistuminen vain venyi ja venyi. Minulle ei tee hyvää se, että ystävät sanovat "sillä ei sitten ole mitään kiirettä".

No, kannatti rypistää, sillä sain lapasista vaihtokauppana ystävän tarpeettomaksi jääneen, lähes käyttämättömän sauvasekoittimen, jolla on takuutakin jäljellä puolitoista vuotta. Ei huono diili ollenkaan, mielestäni. Sauvasekoitin on minulle mieluisaa luksusta, sillä tykkään ihan hirveästi maustamattomasta jogurtista ja pakastemarjoista suristellusta pirtelön tyyppisestä juomasta.

Olin tällä viikolla reipas, ja raahasin itseni luennoille aamutuimaan. Totesin unenpöpperössä aamiaista touhutessani, että meillä on keittiössä ihan tolkuttoman kylmä, ja hartiahuivi ei ole kovin käytännöllinen lämmike, kun pitää voida hyöriä ympäriinsä. Siispä päättelin iloisena tarvitsevani shrugin, joka pysyy aamukiireessäkin pitelemättä paikallaan.

Aloitin siis pikaisesti koeversion Debra M. Leen Bejeweled Cat's Pawsista, joka on kirjassa A Gathering of Lace - en suinkaan aio ruveta räpeltämään siihen mukaan helmiä, niin kuin alkuperäisessä mallissa, ja ajattelin myös kaventaa sitä hieman, sillä se on suunnilleen 75 cm leveä, ja kapeampikin riittää minulle. Tykkään kovin ohjeen kissantassukuviosta, joka on vanha shetlanninpitsimalli, ja tosi helppo sekä neuloa että muistaa. Koeversio, jota neuloin parisenkymmentä senttiä, odottaa purkamista olohuoneen lattialla ja varsinainen yksilö on jo työn alla.

Eilen tein retken Piikkopirtaan ja kulutin siellä ensi kuun lankabudjettini. Olkoonkin, että ostin kunnioitettavasti vain sen, minkä olin etukäteen aikonutkin, enkä yhtään heräteihastusta. Mukaan tuli vyyhti Ornaghi Filatin tummanviolettia Merino Oroa (jota keriessä sainkin eilisen iltapäivän kulumaan leppoisasti), pari kerää Dalen mustaa Falkia ja kartiollinen King Colen mustaa villalankaa. Kaikkia varten on jo olemassa suunnitelma, ja niitä toteuttaessa saan kyllä hyvinkin kuukauden kulumaan.

Ongelma vain on siinä, että vaikka olisi puikoilla kolme tai neljä eri työtä, niin jossain vaiheessa saattaa silti iskeä kyllästys ja harmitus ja halu tehdä jotain muuta. No, nyt on kuitenkin suunnitteilla keskenään niin erilaiset projektit, että toivon niiden pitävän mielenkiintoa yllä melko pitkään (lue: jos marraskuun selviäisin näillä).