Ostosryntäys ja muutenkin maniaa lähentelevää käyttäytymistä

Kävin otuksen kanssa Turun lammas- ja vuohituotteiden markkinoilla. Odotin etukäteen eniten eläinten näkemistä, mutta niitä ei valitettavasti ollut kukaan tuottaja ottanut mukaan näytille. Meitä harmitti, koska mielestämme sakea sumu ei ollut riittävä syy vedota säävaraukseen ja jättää päivän sankarit kotiin.

No, hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, sillä tarjolla oli jos jonkinlaista toinen toistaan ihanampaa tuotetta, joiden tutkiminen karkoitti pian lammasharmistuksen. Näitä emme voineet vastustaa:















Kuvassa on otukselle pohjalliset, vuohenjuustoa, kilifudgea (joka oli parempaa kuin mikään ikinä), Louhisaaren vihreänkirjavaa villalankaa, luonnonvalkoista kaksisäikeistä villalankaa, sateenkaaren väristä hahtuvaa ja vielä tuo upean violetti, Maaseudun Tulevaisuuteen (lol) kääritty lankavyyhti. Ja ennen kuin nauratte, että jopas se innostui taas, niin ilmoitan, että hahtuva ja Louhisaaren villa ostettiin jo kauan sitten suunniteltuja projekteja varten, joista kumpikaan ei edes tule minulle. Vain violetti ja valkoinen ovat siis kategoriassa "Outin heräteostoksia".

Tänään ohjelmassa on siis ollut neulomista, neulomista ja neulomista. Olen tehnyt ristiin rastiin ja vuorotellen Louhisaaren villasta kaulahuivia, hahtuvasta huovutettavaa istuinalustaa ja lisäksi vielä Eunnyn Endpaper Mittsejä. Onneksi meillä on ollut eilistä ruokaa ja puhtaita astioita tämän päivän tarpeisiin :) Kun minä olen ollut puikot kädessä koko päivän ja Otus on vain wowittanut, eivät kotityöt oikein etene. No, pesin mie juuri pyykkiä ja eilen vähän järjestelin kaoottiseksi päässyttä olohuonetta *hurraa*

Välillä tuntuu, että homma ihan ryöstäytyy käsistä, kun aloitan koko ajan innosta kihisten uusia töitä, vaikka edellisetkään eivät ole vielä valmiita - pikaisen laskutoimituksen mukaan nyt on kesken kuusi aktiivista projektia, joista yksikään ei vielä lähesty ufo-statusta. Yleisesti ottaen olen kuitenkin sitä mieltä, että tilanne on kerrassaan mainio. En muista, koska olisin ollut näin innoissani jostakin asiasta ja ollut sen suhteen näin aktiivinen, ja se taas kertoo siitä, että toimintakykyni on parempi kuin aikoihin. Tähän aikaan vuodesta kun vielä olen yleensä kaikkein väsyneimmilläni, niin ei liene turhanaikaista uskoa, että todellakin olen paranemaan päin. Ja mikäpä olisi parempaa terapiaa kuin neulominen? (Itse asiassa Annie Modesittilla taitaa olla kirjakin nimeltä Cheaper Than Therapy.)

Nyt on kello sen verran, että menen tekemään marjapirtelöä ja jatkamaan, tuota, sanotaan vaikka Endpaper Mittsejä. Ne ovat aivan ihanat. Eunny <3 <3