Päätin osallistua Sukkasodan Pojan Kostoon.
torstaina, toukokuuta 08, 2008
sunnuntaina, maaliskuuta 23, 2008
Tekstiilikaksoset
Tein tuossa viime kuun puolella Vesalle villapaidan. Tavoilleni uskollisena kutaisin sen noin viikossa valmiiksi, päättelin langanpäätkin, mutta viimeistelyä (eli pesua) se sai odottaa melkein kuukauden. Nyt Vesa kuitenkin lähti Lappiin, ja mulle tuli kiire saattaa paita käyttökuntoon - saattoihan tämä olla ainoa tilaisuus hyvin pitkään aikaan, jossa sitä oikeasti tarvitaan. Olen lopputulokseen todella tyytyväinen, ja Vesakin on myönnellyt maltillisesti paidan olevan kelpo, kun olen kärttänyt puhelimessa että "onhan se hyvä? onhan? onhan? voihan sitä käyttää, ettei ole liian kuuma? onhan se hyvä?" :D
Malli: Cobblestone Pullover, syksyn 2007 IK:sta, suunnittelija Jared Flood eli brooklyntweed
Koko: 39,5"
Lanka: Debbie Bliss Donegal Tweed Aran, tumman violetti, 530g
Puikot: 4,5mm
Muutokset: lyhensin helmaa noin 1,5" koska Vesa on lyhykäinen
Langan tähän paitaan ostin lähilankakaupan alennusmyynnistä; alunperin olisin ehkä halunnut käyttää tweedlankaa jonka pääväri on musta, mutta sitä oli tarjolla vain yksi kerä. Vesa ei ollut paikalla makutuomaroimassa, mutta ei hätää, sillä meillähän oli kotona jo yksi neule tästä langasta. Minun tarvitsi siis vain antaa puhelimitse komento käydä arvioimassa sohvalla olevaa villatakkia - melkoisen kätevää.
Kyseinen villatakki on se viheliäinen, jonka esittelyyn jo tuolla syksyllä pyysin painostusta. Kyllä minä siitä vielä otan omiakin kuvia, mutta koska niitä ei ole nyt tähän hätään tarjolla, niin lätkäisen tänne Blissin oman kuvan (täältä). Siitä näette millaisesta tekeleestä on kyse.
(Jepjep, kyllähän senkin joskus täytyi tapahtua, että Outi tekee neuleen ohjeen mukaisesta langasta, joka on vieläpä saman väristä kuin alkuperäisessä mallissa.)
Tätä lähemmäksi samanlaisia tuulipukuja me ei toivottavasti koskaan päädytä.
Malli: Cobblestone Pullover, syksyn 2007 IK:sta, suunnittelija Jared Flood eli brooklyntweed
Koko: 39,5"
Lanka: Debbie Bliss Donegal Tweed Aran, tumman violetti, 530g
Puikot: 4,5mm
Muutokset: lyhensin helmaa noin 1,5" koska Vesa on lyhykäinen
Langan tähän paitaan ostin lähilankakaupan alennusmyynnistä; alunperin olisin ehkä halunnut käyttää tweedlankaa jonka pääväri on musta, mutta sitä oli tarjolla vain yksi kerä. Vesa ei ollut paikalla makutuomaroimassa, mutta ei hätää, sillä meillähän oli kotona jo yksi neule tästä langasta. Minun tarvitsi siis vain antaa puhelimitse komento käydä arvioimassa sohvalla olevaa villatakkia - melkoisen kätevää.
Kyseinen villatakki on se viheliäinen, jonka esittelyyn jo tuolla syksyllä pyysin painostusta. Kyllä minä siitä vielä otan omiakin kuvia, mutta koska niitä ei ole nyt tähän hätään tarjolla, niin lätkäisen tänne Blissin oman kuvan (täältä). Siitä näette millaisesta tekeleestä on kyse.
(Jepjep, kyllähän senkin joskus täytyi tapahtua, että Outi tekee neuleen ohjeen mukaisesta langasta, joka on vieläpä saman väristä kuin alkuperäisessä mallissa.)
Tätä lähemmäksi samanlaisia tuulipukuja me ei toivottavasti koskaan päädytä.
maanantaina, maaliskuuta 03, 2008
Kevätväsymyksen torjuntaa
Tässä on mun resepti väsymyksen karkotukseen:
Olen huomannut, että vaikka olisin niin väsynyt, etten jaksa neuloa, niin saatan hyvinkin jaksaa kehrätä. Se on pelastus ihmiselle, joka ei malta mitenkään vain lojua sohvalla ja katsoa elokuvia tekemättä mitään muuta. Kehrääminen on mulle myös oivallista shokkiterapiaa, koska joudun kestämään epätäydellistä, epätasaista lankaa jossa on liikaa kierrettä. Onnistun perustelemaan tämän itselleni sillä, että olen vasta ihan aloitteleva kehrääjä, ja kuitenkin vähintään kehityskelpoinen. Olen myös todennut, että maailmassa on liian paljon liian ihanan värisiä, pehmeitä villoja houkuttelemassa kehräämään, jotta voisin ne täysin sivuuttaa, vaikka välillä ottaisi pahastikin päähän.
Tämä lanka on noin vuosi sitten eBaysta ostamaani corriedale-lampaan villaa. Kehrään sitä kertaamattomaksi langaksi, koska en halunnut sekoittaa ihania värejä toisiinsa. Olen yrittänyt saada pidettyä paksuuden sen verran samana, että voisin neuloa näistä pikku vyyhdeistä jotain yhtenäistä - aiemmin olen vain kehräillyt fiilispohjalta epämääräisiä pikku nöttösiä, joille en ole suunnitellut mitään erityistä käyttötarkoitusta. Tuota villaa on kuitenkin yhteensä viitisenkymmentä grammaa, joten siitä saa hyvinkin tarpeeksi lankaa vaikka kämmekkäisiin.
Neulomusten suhteen olen jotenkin hassussa tilanteessa, kun tuntuu että on kesken liian vähän töitä (siis sellaisia joita tekee myös mieli neuloa :D). Huiveja en saa aloittaa, ennenkö olen pingottanut kaksi edellistä huivia, jotka ovat valmiita mutta kovin ruttuisia. Teen siis sukkia, kuten aina silloin, kun ei ole muuta inspiroivaa tekeillä. Jatkan edelleen Cookien ohjeilla, ja tällä kertaa vuorossa on Baudelaire Knittystä.
Viimeistelyä vaille olevia töitä on niiden kahden huivin lisäksi muitakin, joten nyt olisi kyllä aika tsempata ja pitää kastelu-, pingotus- ja päättelysulkeiset.
Olen huomannut, että vaikka olisin niin väsynyt, etten jaksa neuloa, niin saatan hyvinkin jaksaa kehrätä. Se on pelastus ihmiselle, joka ei malta mitenkään vain lojua sohvalla ja katsoa elokuvia tekemättä mitään muuta. Kehrääminen on mulle myös oivallista shokkiterapiaa, koska joudun kestämään epätäydellistä, epätasaista lankaa jossa on liikaa kierrettä. Onnistun perustelemaan tämän itselleni sillä, että olen vasta ihan aloitteleva kehrääjä, ja kuitenkin vähintään kehityskelpoinen. Olen myös todennut, että maailmassa on liian paljon liian ihanan värisiä, pehmeitä villoja houkuttelemassa kehräämään, jotta voisin ne täysin sivuuttaa, vaikka välillä ottaisi pahastikin päähän.
Tämä lanka on noin vuosi sitten eBaysta ostamaani corriedale-lampaan villaa. Kehrään sitä kertaamattomaksi langaksi, koska en halunnut sekoittaa ihania värejä toisiinsa. Olen yrittänyt saada pidettyä paksuuden sen verran samana, että voisin neuloa näistä pikku vyyhdeistä jotain yhtenäistä - aiemmin olen vain kehräillyt fiilispohjalta epämääräisiä pikku nöttösiä, joille en ole suunnitellut mitään erityistä käyttötarkoitusta. Tuota villaa on kuitenkin yhteensä viitisenkymmentä grammaa, joten siitä saa hyvinkin tarpeeksi lankaa vaikka kämmekkäisiin.
Neulomusten suhteen olen jotenkin hassussa tilanteessa, kun tuntuu että on kesken liian vähän töitä (siis sellaisia joita tekee myös mieli neuloa :D). Huiveja en saa aloittaa, ennenkö olen pingottanut kaksi edellistä huivia, jotka ovat valmiita mutta kovin ruttuisia. Teen siis sukkia, kuten aina silloin, kun ei ole muuta inspiroivaa tekeillä. Jatkan edelleen Cookien ohjeilla, ja tällä kertaa vuorossa on Baudelaire Knittystä.
Viimeistelyä vaille olevia töitä on niiden kahden huivin lisäksi muitakin, joten nyt olisi kyllä aika tsempata ja pitää kastelu-, pingotus- ja päättelysulkeiset.
sunnuntaina, helmikuuta 24, 2008
Takauma
Vaikka tätä vuotta on ehtinytkin jo kulua useampi kuukausi, tahdon vielä esitellä tekemäni joululahjan. Ystäväni naapurista nimittäin pyysi pinkit hahtuvalapaseni nähtyään, että tekisin hänen perheelleen jouluksi samanlaiset, joihin voisi jotenkin yhdistää perheen samojedin karvaa. Minä arvatenkin innostuin kovasti ajatuksesta, vaikka se vaatikin neljän lapasparin neulomista tiukahkossa aikataulussa.
Wilma on ihastuttava, itsepäinen karvaturri, josta on tullut meidän rakas hoitokoira - Vesa keksi hienon termin "leasing-lemmikki" :D Wilman kautta olemme myös saaneet naapurista hyvän ystävän, ja olemme hänelle suuressa kiitollisuudenvelassa siitä, että Wilma saa olla osa meidän elämäämme. Olemme Vesan kanssa molemmat allergikkoja, joten suureksi murheeksemme emme voi ottaa omaa koiraa tai kissaa, ja naapurin koiran hoitaminen on tarjonnut meille suunnatonta iloa. Jostain syystä emme myöskään saa juuri minkäänlaisia oireita Wilmasta, mikä johtuu ehkä siitä, että olemme tutustuneet koiraan vähitellen, pihalla rapsutellen ja lenkittäen, ennenkö se on alkanut oleilla meillä.
Sitten takaisin lapasiin. Neuloin Ullan hahtuvalapasohjeella neljät kintaat, joista kolmet olivat miesten kokoa L ja yhdet vähän pienemmät, naiselle sopivat. Huovutuksen jälkeen koristelin ne neulahuovuttamalla kämmenselkiin käpälänjäljet. Huovutuksessa käytetty valkoinen karva on Wilman pohjavillaa, jota on kerätty talteen vuosien varrella vaikka kuinka.
Olen todella tyytyväinen lopputulokseen, ja tyytyväisiä olivat kuulemma myös lahjan saajat. Voitokkain kaikista olen silti minä, joka en nykyään enää koskaan läimäytä jääkaapin ovea kiinni tarkistamatta ensin, ettei välissä ole kuonoa :D
Wilma on ihastuttava, itsepäinen karvaturri, josta on tullut meidän rakas hoitokoira - Vesa keksi hienon termin "leasing-lemmikki" :D Wilman kautta olemme myös saaneet naapurista hyvän ystävän, ja olemme hänelle suuressa kiitollisuudenvelassa siitä, että Wilma saa olla osa meidän elämäämme. Olemme Vesan kanssa molemmat allergikkoja, joten suureksi murheeksemme emme voi ottaa omaa koiraa tai kissaa, ja naapurin koiran hoitaminen on tarjonnut meille suunnatonta iloa. Jostain syystä emme myöskään saa juuri minkäänlaisia oireita Wilmasta, mikä johtuu ehkä siitä, että olemme tutustuneet koiraan vähitellen, pihalla rapsutellen ja lenkittäen, ennenkö se on alkanut oleilla meillä.
Sitten takaisin lapasiin. Neuloin Ullan hahtuvalapasohjeella neljät kintaat, joista kolmet olivat miesten kokoa L ja yhdet vähän pienemmät, naiselle sopivat. Huovutuksen jälkeen koristelin ne neulahuovuttamalla kämmenselkiin käpälänjäljet. Huovutuksessa käytetty valkoinen karva on Wilman pohjavillaa, jota on kerätty talteen vuosien varrella vaikka kuinka.
Olen todella tyytyväinen lopputulokseen, ja tyytyväisiä olivat kuulemma myös lahjan saajat. Voitokkain kaikista olen silti minä, joka en nykyään enää koskaan läimäytä jääkaapin ovea kiinni tarkistamatta ensin, ettei välissä ole kuonoa :D
sunnuntaina, helmikuuta 17, 2008
Hurraa!
Lopultakin mulla on valmiit saksalaissukat!
Malli: Cookie A:n German Stockings
Lanka: Idena Robust, 160m/50g, kulutus 135g
Puikot: Joustin 2,0mm, muuten 2,5mm
Kyseisten sukkien tekeminen kesti monta kuukautta, kun vähän väliä ne piti työntää jonnekin nurkkaan jäähylle ja unohtaa kokonaan. Monta kertaa kyllä epäilin, että nämä sukat ja minä on jotenkin mahdoton yhdistelmä, enkä saa niitä ikinä tehtyä, mutta onnistuin kuitenkin toisella yrityksellä. Ne ensimmäiset, jotka aloitin joskus viime pääsiäisenä ja joita inhosin koko ajan, olivat yhtä tuskaa ja tervanjuontia, mutta näiden neulominen oli sopivina annoksina jopa mukavaa. Onneksi niin, sillä palkintona vaivannäöstä saadut sukat ovat ihan sairaan hienot.
Ohjetta en voi kyllin kiittää: se on mallin monimutkaisuudesta huolimatta erittäin hyvin ymmärrettävä, ja Cookie ansaitsisi mitalin kyvystään pitää yli 200 kokovariaation neuleohje selkeänä. Ongelmani eivät siis liittyneet ollenkaan siihen, että olisin sählännyt ohjeen kanssa, lukenut väärin, laskenut väärin, purkanut ja pähkäillyt mitä ohjeen kirjoittaja oikein on tarkoittanut. Kyse taisi ennen kaikkea olla siitä, että kaikkien neuleiden tekeminen ei vaan mitenkään voi olla pelkästään ihanaa ja mieluisaa, vaan joskus ottaa väkisinkin päähän.
Minkähän Cookien mallin seuraavaksi ostaisin? :D
Malli: Cookie A:n German Stockings
Lanka: Idena Robust, 160m/50g, kulutus 135g
Puikot: Joustin 2,0mm, muuten 2,5mm
Kyseisten sukkien tekeminen kesti monta kuukautta, kun vähän väliä ne piti työntää jonnekin nurkkaan jäähylle ja unohtaa kokonaan. Monta kertaa kyllä epäilin, että nämä sukat ja minä on jotenkin mahdoton yhdistelmä, enkä saa niitä ikinä tehtyä, mutta onnistuin kuitenkin toisella yrityksellä. Ne ensimmäiset, jotka aloitin joskus viime pääsiäisenä ja joita inhosin koko ajan, olivat yhtä tuskaa ja tervanjuontia, mutta näiden neulominen oli sopivina annoksina jopa mukavaa. Onneksi niin, sillä palkintona vaivannäöstä saadut sukat ovat ihan sairaan hienot.
Ohjetta en voi kyllin kiittää: se on mallin monimutkaisuudesta huolimatta erittäin hyvin ymmärrettävä, ja Cookie ansaitsisi mitalin kyvystään pitää yli 200 kokovariaation neuleohje selkeänä. Ongelmani eivät siis liittyneet ollenkaan siihen, että olisin sählännyt ohjeen kanssa, lukenut väärin, laskenut väärin, purkanut ja pähkäillyt mitä ohjeen kirjoittaja oikein on tarkoittanut. Kyse taisi ennen kaikkea olla siitä, että kaikkien neuleiden tekeminen ei vaan mitenkään voi olla pelkästään ihanaa ja mieluisaa, vaan joskus ottaa väkisinkin päähän.
Minkähän Cookien mallin seuraavaksi ostaisin? :D
lauantaina, joulukuuta 22, 2007
Paljastuksia
Hei, olen Outi ja olen perfektionisti.
Haluan kirjoittaa tästä aiheesta, koska se on vaivannut minua enemmän tai vähemmän koko sen ajan, jonka olen pitänyt tätä blogia. Blogini tarkoitus on keskittyä neuleisiin ja muihin käsitöihin, ja pyrin siksi rajaamaan sisältöä niin, että käsittelisin lähinnä niitä, ja vähemmän elämäni muita asioita. Tästä puolesta itsessäni haluan kuitenkin kirjoittaa, koska se on niin suuri osa elämääni, ja koska se vaikuttaa niin merkittävästi sekä neuleharrastukseeni että siitä bloggaamiseen.
Blogiani lukiessa ei varmasti ole vaikea huomata, että pidän rimaa hyvin korkealla: valitan vähän väliä kuvien huonosta laadusta, en monesti ole tyytyväinen tekeleisiini ja ennen kaikkea, päivitän blogia todella harvoin. Syy hiljaisuuteen on pitkälti siinä, että vaadin itseltäni liikaa, erityisesti valokuvien suhteen. Suoritan siis myös sellaisia asioita, joiden olisi tarkoitus olla mukavia ja joista olisi tarkoitus saada voimia niiden oikeasti ikävien asioiden kohtaamiseen. Neulon jatkuvasti, ja saan aika paljon valmiiksikin, mutta töiden kuvaaminen on jotenkin todella hankalaa. Yleisen, neuleblogeissa käydyn keskustelun ja omien mieltymysteni ansiosta olen myös kehittänyt itselleni ehdon, että en voi kirjoittaa päivitystä, jos ei minulla ole liittää siihen kuvia, ja näin päivitysahdistus on valmis.
Mielestäni kuitenkin minun neuleblogini olisi tarkoitus ensisijaisesti palvella minua, eikä toisin päin. En neulo blogiani varten, ja siksi hermostunkin vähän väliä itseeni, kun toimin tässä asiassa tavalla, jonka ihan hyvin tiedän olevan hassu. On kuitenkin tosiasia, että en kykene noin vain järkeilemään itseäni raiteille ja korjaamaan ajatusmallejani, sillä minun perfektionismini on patologista, sairauden asteelle ulottuvaa lajia. "Perfektionismi" ei toki sinänsä ole psykiatrinen diagnoosi, mutta sairastamani masennus keskittyy hyvin tiiviisti vaativuuteni ympärille, ja se on persoonallisuuttani selkeästi eniten määrittävä piirre.
Toivon, että edes pieni osa vaikeudestani blogata helpottuisi sen myötä, että kerron asiasta avoimesti. Enkä tahdo kalastella selkääntaputtelua, mutta teidän lukijoiden jättämät kommentit merkitsevät minulle paljon, joten niistä suuri kiitos.
Lopuksi vielä kuva, koska en osaa päivittää ilman kuvia, ja koska kyseinen kuva kertoo hyvin siitä, miten kahjo osaan olla neulomisen suhteen. Tässä on sukka, jota neuloin viime keväänä, ja jossa ei ollut kerrassaan mitään vikaa havaittavissa, mutta jossa siitä huolimatta oli jotain selkeästi vialla. Ratkaisu ongelmaan oli neuloa se ohi kiilakavennusten, aloittaa sille paria ja sitten päätyä purkamaan koko roska, koska se ei ollut kiva, ja koska silmukat olivat (muka) epätasaisia, ja jotain muuta mitä en enää muista :D
Onneksi nyt syksyllä sain uudestaan aloitettua noita sukkia toisesta langasta, ja tällä kertaa taidan oikeasti saada ne valmiiksi saakka, sillä ensimmäinen on jo tehtynä ja toinenkin puolessavälissä säärtä. Otan kuvaa heti kun ehdin tässä joulusähläämisen keskellä.
Rauhallista ja rentouttavaa keskitalvea kaikille!
Haluan kirjoittaa tästä aiheesta, koska se on vaivannut minua enemmän tai vähemmän koko sen ajan, jonka olen pitänyt tätä blogia. Blogini tarkoitus on keskittyä neuleisiin ja muihin käsitöihin, ja pyrin siksi rajaamaan sisältöä niin, että käsittelisin lähinnä niitä, ja vähemmän elämäni muita asioita. Tästä puolesta itsessäni haluan kuitenkin kirjoittaa, koska se on niin suuri osa elämääni, ja koska se vaikuttaa niin merkittävästi sekä neuleharrastukseeni että siitä bloggaamiseen.
Blogiani lukiessa ei varmasti ole vaikea huomata, että pidän rimaa hyvin korkealla: valitan vähän väliä kuvien huonosta laadusta, en monesti ole tyytyväinen tekeleisiini ja ennen kaikkea, päivitän blogia todella harvoin. Syy hiljaisuuteen on pitkälti siinä, että vaadin itseltäni liikaa, erityisesti valokuvien suhteen. Suoritan siis myös sellaisia asioita, joiden olisi tarkoitus olla mukavia ja joista olisi tarkoitus saada voimia niiden oikeasti ikävien asioiden kohtaamiseen. Neulon jatkuvasti, ja saan aika paljon valmiiksikin, mutta töiden kuvaaminen on jotenkin todella hankalaa. Yleisen, neuleblogeissa käydyn keskustelun ja omien mieltymysteni ansiosta olen myös kehittänyt itselleni ehdon, että en voi kirjoittaa päivitystä, jos ei minulla ole liittää siihen kuvia, ja näin päivitysahdistus on valmis.
Mielestäni kuitenkin minun neuleblogini olisi tarkoitus ensisijaisesti palvella minua, eikä toisin päin. En neulo blogiani varten, ja siksi hermostunkin vähän väliä itseeni, kun toimin tässä asiassa tavalla, jonka ihan hyvin tiedän olevan hassu. On kuitenkin tosiasia, että en kykene noin vain järkeilemään itseäni raiteille ja korjaamaan ajatusmallejani, sillä minun perfektionismini on patologista, sairauden asteelle ulottuvaa lajia. "Perfektionismi" ei toki sinänsä ole psykiatrinen diagnoosi, mutta sairastamani masennus keskittyy hyvin tiiviisti vaativuuteni ympärille, ja se on persoonallisuuttani selkeästi eniten määrittävä piirre.
Toivon, että edes pieni osa vaikeudestani blogata helpottuisi sen myötä, että kerron asiasta avoimesti. Enkä tahdo kalastella selkääntaputtelua, mutta teidän lukijoiden jättämät kommentit merkitsevät minulle paljon, joten niistä suuri kiitos.
Lopuksi vielä kuva, koska en osaa päivittää ilman kuvia, ja koska kyseinen kuva kertoo hyvin siitä, miten kahjo osaan olla neulomisen suhteen. Tässä on sukka, jota neuloin viime keväänä, ja jossa ei ollut kerrassaan mitään vikaa havaittavissa, mutta jossa siitä huolimatta oli jotain selkeästi vialla. Ratkaisu ongelmaan oli neuloa se ohi kiilakavennusten, aloittaa sille paria ja sitten päätyä purkamaan koko roska, koska se ei ollut kiva, ja koska silmukat olivat (muka) epätasaisia, ja jotain muuta mitä en enää muista :D
Onneksi nyt syksyllä sain uudestaan aloitettua noita sukkia toisesta langasta, ja tällä kertaa taidan oikeasti saada ne valmiiksi saakka, sillä ensimmäinen on jo tehtynä ja toinenkin puolessavälissä säärtä. Otan kuvaa heti kun ehdin tässä joulusähläämisen keskellä.
Rauhallista ja rentouttavaa keskitalvea kaikille!
lauantaina, marraskuuta 10, 2007
Pitsiä ja pääkalloja
Taas on kulunut paljon neulonta-aikaa, vaikka siitä en olekaan raportoinut, lähinnä koska kuvien ottaminen tuntuu niin hankalalta. Nyt kuitenkin tein valmiiksi huivin, joka oli pakko kuvata saman tien, koska se meni lahjaksi äidin ystävälle. Olin jo pidempään ajatellut että haluaisin neuloa hänelle huivin, ja kun hän on nyt ollut sairaana, päätin repäistä. Kuvat eivät ole parhaita mahdollisia, mutta ainakin ne ovat kuvia :D
En tehnyt huiviin mitään muutoksia, sillä halusin neuloa laavun sijaan melko pienen kolmion. Olen hingunnut Swallowtailia jo vaikka kuinka pitkään, ja onneksi pidän huivista edelleen yhtä paljon sen kertaalleen neulottuani. Ihan saman tien en varmastikaan viitsi aloittaaa kakkosversiota itselleni, mutta kyllä tämä on ehdottomasti edelleen projektilistalla. Sitä ennen voisi toki esimerkiksi pingottaa Icaruksen, joka on ollut sitä vaille valmiina jo kohta muutaman viikon, kun hirvittelen että se ei mahdu yksinkertaisena sängylle. Kertokaa, miten hyvin onnistuu huivin pingottaminen kaksin kerroin?
Olen myös ollut Hirmuisen Reipas ja tarttunut loppuviikosta useampaankin ufoksi jämähtäneeseen työhön. Yksi niistä on tämä pääkallokuvioinen kassi, jota aloitin loppukesästä, ja joka jäi muiden töiden jalkoihin. Kun kaivelin sen uudelleen esiin, oli kuvio jo kokonaan neulottuna, eli tekemistä ei ollut enää paljoakaan. Tässä se on nyt, odottelemassa että neulon olkahihnan loppuun ja ompelen vuorin:
Kirkasvalolamppu toimi erittäin hyvänä valonlähteenä kuvausta varten. Ja kyllä, kassista pilkottaa täytteeksi sullottu villatakki, joka on valmis, mutta esittelyä vailla. Painostusta otetaan vastaan.
Malli: Swallowtail Shawl, Interweave Knits Fall 2006
Lanka: Grignasco Merinosilk kaksinkertaisena, kulutus aika tarkalleen 50g
Puikot: 4mm pitsiaddit
Lanka: Grignasco Merinosilk kaksinkertaisena, kulutus aika tarkalleen 50g
Puikot: 4mm pitsiaddit
En tehnyt huiviin mitään muutoksia, sillä halusin neuloa laavun sijaan melko pienen kolmion. Olen hingunnut Swallowtailia jo vaikka kuinka pitkään, ja onneksi pidän huivista edelleen yhtä paljon sen kertaalleen neulottuani. Ihan saman tien en varmastikaan viitsi aloittaaa kakkosversiota itselleni, mutta kyllä tämä on ehdottomasti edelleen projektilistalla. Sitä ennen voisi toki esimerkiksi pingottaa Icaruksen, joka on ollut sitä vaille valmiina jo kohta muutaman viikon, kun hirvittelen että se ei mahdu yksinkertaisena sängylle. Kertokaa, miten hyvin onnistuu huivin pingottaminen kaksin kerroin?
Olen myös ollut Hirmuisen Reipas ja tarttunut loppuviikosta useampaankin ufoksi jämähtäneeseen työhön. Yksi niistä on tämä pääkallokuvioinen kassi, jota aloitin loppukesästä, ja joka jäi muiden töiden jalkoihin. Kun kaivelin sen uudelleen esiin, oli kuvio jo kokonaan neulottuna, eli tekemistä ei ollut enää paljoakaan. Tässä se on nyt, odottelemassa että neulon olkahihnan loppuun ja ompelen vuorin:
Kirkasvalolamppu toimi erittäin hyvänä valonlähteenä kuvausta varten. Ja kyllä, kassista pilkottaa täytteeksi sullottu villatakki, joka on valmis, mutta esittelyä vailla. Painostusta otetaan vastaan.
tiistaina, syyskuuta 25, 2007
Outin oma lapaskuu
Viime viikkoina on ollut pahoja startiitin oireita; tekee koko ajan mieli aloittaa vaikka mitä uusia neuleita, ja neuloa kaikkia niitä ristiin rastiin sikin sokin. Ei ihme että mikään ei tunnu valmistuvan, kun viime perjantain aikanakin laskin neuloneeni yhteensä seitsemää (7) eri projektia.
On siis tullut tehtyä kaikenlaista mukavaa pientä kivaa, kuten niitä mustia kämmekkäitä (jotka ovat nyt jämähtäneet tuskalliseen palmikonnäperrysvaiheeseen) ja lapasia. Lapasia en olekaan tainnut neuloa pariin vuoteen, joten nyt oli korkea aika.
Itselleni neuloin huovutettavat lapaset ihanan pinkistä hahtuvasta. Ennen myllytystä pyykkikoneessa ne olivat melkoiset patakintaat, ja mietin kerran jos toisenkin, että miten paljon ne mahtavat huopua. Mutta kas kummaa, koneesta pullahti esiin kaksi ruttua, joista reippaasti venyttelemällä tuli juuri sopivan kokoiset lapaset. Pesin ne viidessäkympissä, ja linkous oli 1000 kierrosta minuutissa, mutta jatkossa laitan kyllä huovutettavat jutut kiltisti neljäänkymppiin, koska näissä ei ole yhtään ylimääräistä.
Malli: Hahtuvalapaset Ullasta
Lanka: Salosta läpikulkumatkalla ostettu hahtuva, 100g
Puikot: 4mm bambut
Nämä puolestaan ovat otuksen uudet lapaset. Ensimmäistä kertaa kokeilin neuloa lapaset kärjestä päin, ja se oli oikein mukava vaihtoehto perinteiselle tavalle. Malli on omasta päästä, ja lankaa kului noin 60g nelosen puikoilla. Lanka on Noron kureyonia, joka on juuri tullut myyntiin Käsityö-Elisaan. Pakkohan sitä sitten oli ostaa perjantaikerä (tai kaksi).
Tässähän käy ihan malttamattomaksi, kun säät eivät ota kylmentyäkseen.
On siis tullut tehtyä kaikenlaista mukavaa pientä kivaa, kuten niitä mustia kämmekkäitä (jotka ovat nyt jämähtäneet tuskalliseen palmikonnäperrysvaiheeseen) ja lapasia. Lapasia en olekaan tainnut neuloa pariin vuoteen, joten nyt oli korkea aika.
Itselleni neuloin huovutettavat lapaset ihanan pinkistä hahtuvasta. Ennen myllytystä pyykkikoneessa ne olivat melkoiset patakintaat, ja mietin kerran jos toisenkin, että miten paljon ne mahtavat huopua. Mutta kas kummaa, koneesta pullahti esiin kaksi ruttua, joista reippaasti venyttelemällä tuli juuri sopivan kokoiset lapaset. Pesin ne viidessäkympissä, ja linkous oli 1000 kierrosta minuutissa, mutta jatkossa laitan kyllä huovutettavat jutut kiltisti neljäänkymppiin, koska näissä ei ole yhtään ylimääräistä.
Malli: Hahtuvalapaset Ullasta
Lanka: Salosta läpikulkumatkalla ostettu hahtuva, 100g
Puikot: 4mm bambut
Nämä puolestaan ovat otuksen uudet lapaset. Ensimmäistä kertaa kokeilin neuloa lapaset kärjestä päin, ja se oli oikein mukava vaihtoehto perinteiselle tavalle. Malli on omasta päästä, ja lankaa kului noin 60g nelosen puikoilla. Lanka on Noron kureyonia, joka on juuri tullut myyntiin Käsityö-Elisaan. Pakkohan sitä sitten oli ostaa perjantaikerä (tai kaksi).
Tässähän käy ihan malttamattomaksi, kun säät eivät ota kylmentyäkseen.
lauantaina, syyskuuta 22, 2007
Outi ryömii esiin kolostaan.
Jopas aika on taas hujahtanut.
Aurora jo tuolla kommenteissa kyseli, että olenko lopettanut neulomisen vaiko vain bloggaamisen. Kauhistus mikä ajatus! Jos minä lopettaisin neulomisen, niin silloin olisi kyllä jokin pahasti vialla :D Vikaa on siis vain blogin päivitystahdissa, jokin sen kanssa mättää ja pahasti.
Suureksi ilahduksekseni olen saanut tällaisen:
Kiitos Kramox ja Rieppa! (Jos joku muukin on antanut tämän miulle, niin saa potkaista. Kiitos ja anteeksi.)
Tarkoitus olisi, että antaisin tämän edelleen eteenpäin, mutta taidan jättää sen tekemättä, koska olisin antanut napin Kramoxille, Riepalle, Tuille ja Tuulialle ;D Kuinka ollakaan, kaikilla heistä yllättäen sattuu jo olemaan kyseinen kunniamaininta. Haa, mutta entäs Liis?
Ja jotta tämä ei olisi neulonta-aiheeton postaus, lätkäisen mukaan myös pikaisesti nappaamani kuvan eilen illalla aloittamistani kämmekkäistä:
Malli on Fetching, joita olen nähnyt viime päivinä useammallakin tutulla neulojalla. Käyttämäni lanka on eri paksuista kuin ohjeessa, ja sen takia oli tarpeen säätää silmukkamäärän kanssa, ja koska olen saita, teen kämmekkäät takaperin varmistaakseni, että yksi kerä riittää molempiin. Parempaa kuvaa tarjoilen näiden valmistuttua. Lupaan! Ja vannon!
EDIT: Olihan toki Liisilläkin nappula jo omasta takaa. I rest my case, oon niin jälkijunassa että kaikilla rokkaavilla polkkaajatytöillä on jo siitä todiste!
Aurora jo tuolla kommenteissa kyseli, että olenko lopettanut neulomisen vaiko vain bloggaamisen. Kauhistus mikä ajatus! Jos minä lopettaisin neulomisen, niin silloin olisi kyllä jokin pahasti vialla :D Vikaa on siis vain blogin päivitystahdissa, jokin sen kanssa mättää ja pahasti.
Suureksi ilahduksekseni olen saanut tällaisen:
Kiitos Kramox ja Rieppa! (Jos joku muukin on antanut tämän miulle, niin saa potkaista. Kiitos ja anteeksi.)
Tarkoitus olisi, että antaisin tämän edelleen eteenpäin, mutta taidan jättää sen tekemättä, koska olisin antanut napin Kramoxille, Riepalle, Tuille ja Tuulialle ;D Kuinka ollakaan, kaikilla heistä yllättäen sattuu jo olemaan kyseinen kunniamaininta. Haa, mutta entäs Liis?
Ja jotta tämä ei olisi neulonta-aiheeton postaus, lätkäisen mukaan myös pikaisesti nappaamani kuvan eilen illalla aloittamistani kämmekkäistä:
Malli on Fetching, joita olen nähnyt viime päivinä useammallakin tutulla neulojalla. Käyttämäni lanka on eri paksuista kuin ohjeessa, ja sen takia oli tarpeen säätää silmukkamäärän kanssa, ja koska olen saita, teen kämmekkäät takaperin varmistaakseni, että yksi kerä riittää molempiin. Parempaa kuvaa tarjoilen näiden valmistuttua. Lupaan! Ja vannon!
EDIT: Olihan toki Liisilläkin nappula jo omasta takaa. I rest my case, oon niin jälkijunassa että kaikilla rokkaavilla polkkaajatytöillä on jo siitä todiste!
perjantaina, heinäkuuta 27, 2007
*haamuti haam*
Askartelen täällä, kun on jo jonkin aikaa ollut sellainen tunne, että sivupohjan vaihto houkuttaisi. Mikäpä siis sen parempaa puuhaa, kuin säätäminen blogin kanssa, jos päättää valvoa yön yli saadakseen unirytminsä normaalimmaksi.
Sanokaa, jos muutos meni ihan metsään! Mie tietty heittäisin kernaasti kaikki tekstit vaaleanpunaisiksi, mutta yritin ihan tosissani säilyttää luettavuuden :P
Myös sen huomasin tuossa seuraamieni blogien listaa kasatessani, että olen luokattoman huono kommentoija, luikin vain nurkissa jättämättä jälkiä käynneistäni. Koetan parantaa tapani, sillä kommenteissa on kivaa myös niiden jättäminen, ei vain saaminen.
Jatkan ähräämistä.
Sanokaa, jos muutos meni ihan metsään! Mie tietty heittäisin kernaasti kaikki tekstit vaaleanpunaisiksi, mutta yritin ihan tosissani säilyttää luettavuuden :P
Myös sen huomasin tuossa seuraamieni blogien listaa kasatessani, että olen luokattoman huono kommentoija, luikin vain nurkissa jättämättä jälkiä käynneistäni. Koetan parantaa tapani, sillä kommenteissa on kivaa myös niiden jättäminen, ei vain saaminen.
Jatkan ähräämistä.
torstaina, heinäkuuta 26, 2007
Takaisin luolaan
On täällä valmistunut kaikenlaista muutakin hiljaisuudesta huolimatta. Cavernin alustahan sain jopa tehtyä merkinnän, mutta siihen se sitten jäi.
Malli: Cosmicpluton Cavern Cardigan
Lanka: Idena Cotton Sport, 115m/50g, puolet puuvillaa ja puolet akryylia; kulutus hyvin tarkkaan 7 kerää
Puikot: 4mm epämääräis-pyöröt
Muutokset: tiheyteni ei vastannut ohjeen tiheyttä, joten laskin aloituksen silmukkamäärän uusiksi. Hihojen kavennuksissa sävelsin myös omiani, ainakin aloitin ne aiemmin kuin ohjeessa (luonnollisesti en kirjoittanut sitä ylös mihinkään)
Neuloin takin käytännössä valmiiksi vajaassa parissa viikossa, mutta kiinnitysmekanismi tuotti pulmia. Lankaa jäi jäljelle muutama metri päättelykerroksen jälkeen, joten siitä ei riittänyt tarpeeksi virkattuihin nauhoihin. Tekaisin ne sitten kaksinkertaisesta kotiväestä, kun sitä oli käsillä runsaasti.
Narut kuitenkin luistivat auki käytössä, jos ei niitä laittanut umpisolmuun, joten hermostuin niihin ja ostin tilalle puisen duffelinapin. Jokin tosihieno supernappi olisi tietysti todella kiva lisä, mutten jaksanut alkaa etsiä, kun halusin takin käyttökuntoon mahdollisimman nopeasti.
Napin sain kiinnitettyä ja lenkin virkattua suht nopeasti, mutta niinpä jäi sitten siitä seuranneiden langanpäiden päättely roikkumaan - kirjaimellisesti, sillä pyöräilin useammankin kerran kauppaan langanpäät kuminauhalla palloksi värkättynä tai napin ympärille kieputettuna (kohtuullisen noloa). Oikeastaan takki siis valmistui virallisesti vasta eilen, kun viimeistelin sen lopullisesti.
Takki on aika lyhyt, eikä yhtä tiukka kuin esikuvansa (kuten kakkoskuvastakin hyvin näkyy), mutta tykkään siitä kovasti juuri näin. Se on kuumempi kuin odotin, mihin saattaa vaikuttaa se, että lanka on kuitenkin puoliksi akryylia. Ihan kuumimman sään vaate siitä ei siis tullut, mutta kyllä mulla käyttöä riittää vähän lämpimämmällekin takille.
Malli: Cosmicpluton Cavern Cardigan
Lanka: Idena Cotton Sport, 115m/50g, puolet puuvillaa ja puolet akryylia; kulutus hyvin tarkkaan 7 kerää
Puikot: 4mm epämääräis-pyöröt
Muutokset: tiheyteni ei vastannut ohjeen tiheyttä, joten laskin aloituksen silmukkamäärän uusiksi. Hihojen kavennuksissa sävelsin myös omiani, ainakin aloitin ne aiemmin kuin ohjeessa (luonnollisesti en kirjoittanut sitä ylös mihinkään)
Neuloin takin käytännössä valmiiksi vajaassa parissa viikossa, mutta kiinnitysmekanismi tuotti pulmia. Lankaa jäi jäljelle muutama metri päättelykerroksen jälkeen, joten siitä ei riittänyt tarpeeksi virkattuihin nauhoihin. Tekaisin ne sitten kaksinkertaisesta kotiväestä, kun sitä oli käsillä runsaasti.
Narut kuitenkin luistivat auki käytössä, jos ei niitä laittanut umpisolmuun, joten hermostuin niihin ja ostin tilalle puisen duffelinapin. Jokin tosihieno supernappi olisi tietysti todella kiva lisä, mutten jaksanut alkaa etsiä, kun halusin takin käyttökuntoon mahdollisimman nopeasti.
Napin sain kiinnitettyä ja lenkin virkattua suht nopeasti, mutta niinpä jäi sitten siitä seuranneiden langanpäiden päättely roikkumaan - kirjaimellisesti, sillä pyöräilin useammankin kerran kauppaan langanpäät kuminauhalla palloksi värkättynä tai napin ympärille kieputettuna (kohtuullisen noloa). Oikeastaan takki siis valmistui virallisesti vasta eilen, kun viimeistelin sen lopullisesti.
Takki on aika lyhyt, eikä yhtä tiukka kuin esikuvansa (kuten kakkoskuvastakin hyvin näkyy), mutta tykkään siitä kovasti juuri näin. Se on kuumempi kuin odotin, mihin saattaa vaikuttaa se, että lanka on kuitenkin puoliksi akryylia. Ihan kuumimman sään vaate siitä ei siis tullut, mutta kyllä mulla käyttöä riittää vähän lämpimämmällekin takille.
tiistaina, heinäkuuta 24, 2007
Traktori
Päivitys on auttamattoman myöhässä, sillä aloitin huivin KIP-päivänä eli 9.6. ja siitä muutaman viikon päästä se oli jo valmis. Mulla on ilmiselvästi jokin kauhea kriisi bloggaamisen suhteen, kun töitä valmistuu vähän väliä ja jotenkin niitä tuntuu olevan mahdotonta saada tänne näkyviin.
KIP-päivän aikaan Sylvi Salosella oli mielenkiintoinen alennusmyynti, sillä iso osa alelangoista oli kaivettu jostakin kellarien uumenista esiin, ja niinpä ostin kuudella eurolla kaksi kerää muinaisen oloista Hämeen Kehräämön Ilves-konelankaa. Kaipa jo ostohetkellä ajattelin tekeväni siitä huivin, mutta lanka itse ilmoitti varsin nopeasti haluavansa Zetoriksi. Mulla ei tätä ennen ollut yhtään kolmiohuivia, joten oli hyvä syy paikata vaatevarastossa ammottava aukko mahdollisimman nopeasti ;)
Neuloin päämallikertaa 12 toistoa, ja huivin kooksi tuli noin 1 x 2 metriä. Alun perin olin arvellut sen venyvän pingotuksessa enemmänkin, mutta ei se toki liian pieneksi jäänyt. Nyt on hyvä syy neuloa jokin toinen malli, jotta saa itselleen valtavan kääriytymishuivin parveke- ja terassikäyttöön.
Pidän lopputuloksesta kovasti, ja huivi osoittautui myös enemmän kuin hyödylliseksi viikonlopun mökkireissun aikana: se toimi lämmikkeenä iltaisin, sateensuojana huusiin juostessa, tyynynä ja peittona viiden tunnin automatkalla - ja sillä sai myös sukulaisilta kehuja neulomistaidoistaan.
KIP-päivän aikaan Sylvi Salosella oli mielenkiintoinen alennusmyynti, sillä iso osa alelangoista oli kaivettu jostakin kellarien uumenista esiin, ja niinpä ostin kuudella eurolla kaksi kerää muinaisen oloista Hämeen Kehräämön Ilves-konelankaa. Kaipa jo ostohetkellä ajattelin tekeväni siitä huivin, mutta lanka itse ilmoitti varsin nopeasti haluavansa Zetoriksi. Mulla ei tätä ennen ollut yhtään kolmiohuivia, joten oli hyvä syy paikata vaatevarastossa ammottava aukko mahdollisimman nopeasti ;)
Lanka: Hämeen Kehräämön Ilves-konelanka, 100% villaa, 540m/100g,
puikkosuositus 1,5-2mm
puikkosuositus 1,5-2mm
Puikot: alkuun 3mm kökköpyörö, vaihdoin alkupuolella Addin pitsipyöröön
Neuloin päämallikertaa 12 toistoa, ja huivin kooksi tuli noin 1 x 2 metriä. Alun perin olin arvellut sen venyvän pingotuksessa enemmänkin, mutta ei se toki liian pieneksi jäänyt. Nyt on hyvä syy neuloa jokin toinen malli, jotta saa itselleen valtavan kääriytymishuivin parveke- ja terassikäyttöön.
Pidän lopputuloksesta kovasti, ja huivi osoittautui myös enemmän kuin hyödylliseksi viikonlopun mökkireissun aikana: se toimi lämmikkeenä iltaisin, sateensuojana huusiin juostessa, tyynynä ja peittona viiden tunnin automatkalla - ja sillä sai myös sukulaisilta kehuja neulomistaidoistaan.
lauantaina, toukokuuta 19, 2007
random-päivitys
Irkissä #neulonnalla tuli puhetta yläasteella askartelemistani käsineistä. Kas tässä kuva, kaikessa epätarkkuudessaan:
Käsineet on virkattu muistaakseni 1,5 mm:n koukulla. Alkanette ymmärtää miksi kutsun itseäni masokistineulojaksi, tai masokistivirkkajaksi...
Käsineet on virkattu muistaakseni 1,5 mm:n koukulla. Alkanette ymmärtää miksi kutsun itseäni masokistineulojaksi, tai masokistivirkkajaksi...
torstaina, toukokuuta 17, 2007
Cavern on kaveri
Maanantaina ostamani langat ovat edenneet tähän mennessä näin pitkälle:
Tämä on ensimmäinen ylhäältä alas tekemäni neule, ja alkupuolella oli kyllä useaan otteeseen uskonpuute, mutta kyllä tästä taitaa sittenkin tulla ihan kiva. Yritän pinnistää takin valmiiksi mahdollisimman nopeasti, sillä vaatekaapissani on neuletakkien mentävä, suuri ja ammottava aukko. Elämä ilman neuletakkeja on yllättävän hankalaa.
Tämä on ensimmäinen ylhäältä alas tekemäni neule, ja alkupuolella oli kyllä useaan otteeseen uskonpuute, mutta kyllä tästä taitaa sittenkin tulla ihan kiva. Yritän pinnistää takin valmiiksi mahdollisimman nopeasti, sillä vaatekaapissani on neuletakkien mentävä, suuri ja ammottava aukko. Elämä ilman neuletakkeja on yllättävän hankalaa.
maanantaina, toukokuuta 14, 2007
Outi menee lankaan
Otsikko on tällä kertaa törkeästi Hannalta varastettu, mutta sopi tilanteeseen niin hyvin, etten voinut vastustaa.
Tässä on suurin osa tämänpäiväisen neulontahepulin aiheuttajista:
Kuvan taustana on ensinnäkin kassi, jonka pelastin Onlyn poistolaatikosta viidellä eurolla. Olen jo pidempään kaipaillut isompaa, kevyttä ja puikonpitävää kassia, jossa voisin rahdata neulontaan liittyvää omaisuuttani ympäriinsä, ja tuo täyttää vaatimukseni täydellisesti. Mukaan mahtuu isommankin neuleprojektin lisäksi vaikka useampi kirja.
Violetin rullamitan kävin ostamassa Singer-keskuksesta, sillä Tuin kutomosta kantautunut hehkutus sai minut vakuuttuneeksi siitä, että minäkin tarvitsen mittanauhan, jossa on toisella puolella sentit ja toisella tuumat.
Päivän päätähti on kuitenkin Trekkingin pro natura -kerä, jonka ostin lähilankakaupastani, Käsityö-Elisasta. Tässä dramatisoitu kuvaus vierailustani:
1. Outi menee pahaa-aavistamattomana kauppaan hakemaan lankaa kesä-Caverniin.
2. Haluttu lanka löytyy, ja mukava kaupantäti kiikuttaa sen kassalle odottamaan siksi aikaa, kun Outi taas kerran katselee läpi koko kaupan valikoiman.
3. Kierroksen loppupuolella Outin huomio kiinnittyy hyllyssä nököttäviin monivärisiin keriin. Aivot hahmottavat vähitellen vyötteen tekstin "Trekking pro natura".
4. Outi kiljaisee riemusta ja hypähtää muutaman kerran, sieppaa ihastuttavan värisen kerän mukaansa ja säntää kassalle. Kassalla Outi huomaa päässeensä sisäpiiriin, sillä kaupantäti antaa Outille puikkomittarin kaupan päälle.
(Oikeasti seisoskelin kyllä hyllyn vieressä hypistelemässä keriä jonkin aikaa, samalla kun juttelin kaupantädin kanssa ohuiden sukkalankojen suosiosta.)
Miten sattuikin, että juuri tänään ennen kauppavierailua ajattelin, että Jaywalkerit ovat kivat sukat ja voisin ne haluta tehdä, jos joskus kohdalle sattuisi silmää miellyttävä pätkärääkätty lanka! Yleisesti ottaen en todellakaan ole mieltynyt raitalankatarjontaan, mutta Trekkingiä olen kyllä vakoillut netissä, ja tiesin pitäväni sen väreistä enemmän kuin useimmista. Tykkään tuosta tänään pelastamastani yksinäisestä kerästä ihan mahdottomasti.
Olin vielä ihan sukkalankahuumassa, kun tulin kotiin - ja eteisen lattialla odotteli uusin Interweave Knits. Luettavaa, hypisteltävää ja ihasteltavaa riittää siis helposti useammallekin päivälle.
Edith-täti lisää: Cavernia varten ostin siis mustaa Idenan Cotton Sportia, joka on puoliksi puuvillaa ja puoliksi akryylia, ja olemukseltaan pitkälti Novitan Samoksen kaltaista.
Tässä on suurin osa tämänpäiväisen neulontahepulin aiheuttajista:
Kuvan taustana on ensinnäkin kassi, jonka pelastin Onlyn poistolaatikosta viidellä eurolla. Olen jo pidempään kaipaillut isompaa, kevyttä ja puikonpitävää kassia, jossa voisin rahdata neulontaan liittyvää omaisuuttani ympäriinsä, ja tuo täyttää vaatimukseni täydellisesti. Mukaan mahtuu isommankin neuleprojektin lisäksi vaikka useampi kirja.
Violetin rullamitan kävin ostamassa Singer-keskuksesta, sillä Tuin kutomosta kantautunut hehkutus sai minut vakuuttuneeksi siitä, että minäkin tarvitsen mittanauhan, jossa on toisella puolella sentit ja toisella tuumat.
Päivän päätähti on kuitenkin Trekkingin pro natura -kerä, jonka ostin lähilankakaupastani, Käsityö-Elisasta. Tässä dramatisoitu kuvaus vierailustani:
1. Outi menee pahaa-aavistamattomana kauppaan hakemaan lankaa kesä-Caverniin.
2. Haluttu lanka löytyy, ja mukava kaupantäti kiikuttaa sen kassalle odottamaan siksi aikaa, kun Outi taas kerran katselee läpi koko kaupan valikoiman.
3. Kierroksen loppupuolella Outin huomio kiinnittyy hyllyssä nököttäviin monivärisiin keriin. Aivot hahmottavat vähitellen vyötteen tekstin "Trekking pro natura".
4. Outi kiljaisee riemusta ja hypähtää muutaman kerran, sieppaa ihastuttavan värisen kerän mukaansa ja säntää kassalle. Kassalla Outi huomaa päässeensä sisäpiiriin, sillä kaupantäti antaa Outille puikkomittarin kaupan päälle.
(Oikeasti seisoskelin kyllä hyllyn vieressä hypistelemässä keriä jonkin aikaa, samalla kun juttelin kaupantädin kanssa ohuiden sukkalankojen suosiosta.)
Miten sattuikin, että juuri tänään ennen kauppavierailua ajattelin, että Jaywalkerit ovat kivat sukat ja voisin ne haluta tehdä, jos joskus kohdalle sattuisi silmää miellyttävä pätkärääkätty lanka! Yleisesti ottaen en todellakaan ole mieltynyt raitalankatarjontaan, mutta Trekkingiä olen kyllä vakoillut netissä, ja tiesin pitäväni sen väreistä enemmän kuin useimmista. Tykkään tuosta tänään pelastamastani yksinäisestä kerästä ihan mahdottomasti.
Olin vielä ihan sukkalankahuumassa, kun tulin kotiin - ja eteisen lattialla odotteli uusin Interweave Knits. Luettavaa, hypisteltävää ja ihasteltavaa riittää siis helposti useammallekin päivälle.
Edith-täti lisää: Cavernia varten ostin siis mustaa Idenan Cotton Sportia, joka on puoliksi puuvillaa ja puoliksi akryylia, ja olemukseltaan pitkälti Novitan Samoksen kaltaista.
torstaina, huhtikuuta 12, 2007
Baijerilaisista vielä.
Malli: Eunny Jangin Bayerische socks
Lanka: Sandnes Lanett, hyvin tarkkaan kaksi kerää. Tein neljä mallikerran toistoa sekä varteen että jalkaterään.
Puikot: 2,5mm metalliset (neuloin todella tiukkaa)
Päätös tehdä sukat Lanettista ei ollut mitenkään tarkkaan harkittu, väri vain alkoi houkuttaa kaupassa. Tajusin jo sukkia tehdessäni, että lanka tuskin kestää käyttöä, kun se on niin pehmoista: ensimmäinen sukka tuntui vähän ottavan itseensä jo käsilaukussa pyöriskelystä.
Nukuin viime yön ylpeänä uudet sukat jalassa ja se todisti epäilyni oikeiksi: kymmenen tunnin peiton alla kiehnäyksen jäljiltä oli jo näkyvillä pörröisyyttä ja orastavia nyppyjä. En siis suosittele Lanettia sukkiin, jos niitä on tarkoitus käyttää muulloin kuin kotona hissutellessa, mutta siihen tarkoitukseen se kyllä sitten onkin mitä parhain lanka.
Kaiken kaikkiaan en ole yhtään harmissani, sillä tykkäsin näiden sukkien tekemisestä niin kovin, että voin hyvin kuvitella vääntäväni vielä useamman parin ennenkö kyllästyn. Suunnitelmissa on siis lohtusukkien lisäksi toinen pari itselle, ja polvisukkasovellus siintelee myös haaveissa. Onneksi mulla on aika hyvä toleranssi toistolle; oon ihan immuuni toisen sukan oireyhtymälle. Saa nähdä tuottaako pitkällinen altistuminen kolmannen parin oireyhtymän.
keskiviikkona, huhtikuuta 11, 2007
Sukkaonni kääntyy!
Kävinpä tuossa vastoin parempaa ymmärrystäni lukemassa tuoretta, Ilun aloittamaa keskustelua blogeista. Olen itse sitä mieltä, että keskustelua on hyvä käydä, ja monesti olen miettinyt itsekin Ilun mainitsemia asioita, mutta kun.
Kun olen tällainen mentaali, niin ei liene liian vaikeaa arvata, että kehitän itselleni ongelmia tuollaisen keskustelun seuraamisen jälkeen. Kun on puoliammattilainen itsensä vähättelyssä ja osaa aika nihkeästi arvostaa omia aikaansaannoksiaan, ei tee hyvää miettiä kovin paljoa oman bloginsa miellyttävyyttä muiden silmissä. Olen tosin myös ihan itse itseni takia aivan liian vaativa: esimerkiksi huonoja kuvia en tahtoisi edes ottaa, vaikken niitä esille aikoisi laittaakaan, ja sitten jäävät monet työt edelleen kuvaamatta.
Olen erittäin tohkeissani saamistani kommenteista, varsinkin kun edelleen tunnun yllättyvän jokaisesta ("lukeeks tätä oikeesti joku muu kun äiti?"), mutta yritän edelleen muistuttaa itselleni, että ensisijainen syy blogin aloittamiselle oli halu tallentaa tietoa tekemisistäni itseäni varten. Riittävän kauan olen jättänyt kaikki tekeleet täysin dokumentoimatta, ilman minkäänlaisia kuvia tai muistiinpanoja. Jättäkää kuitenkin hyvät ihmiset jälkiä käynneistänne! Kannustus ei koskaan mene harakoille, ja joskus se on todella tarpeen.
---------------------------------------------------------
Asiaan, heh heh. Tänään väänsin viimein valmiiksi Eunnyn baijerilaiset sukat, jotka ovat varmasti kaunein ikinä neulomani asia. Sukkaparat olivat jääneet muutamaksi viikoksi syrjään ilman mitään varsinaista syytä, ja kylläpä niitä olikin mukava taas jatkaa! Suunnitelmissa on jo tehdä toiset samanlaiset yhdelle rakkaalle ihmiselle, sillä mikäpä olisi parempi tapa kertoa välittävänsä, kuin kauniiden ja lämpimien sukkien lahjoittaminen.
Sössin viimeistelyprosessissa hyvin taitavasti, ja itselleni täysin uudella tavalla. Luulin itseäni viisaammaksi kuin olenkaan, ja niinpä päättelin päätelleeni ensimmäisen sukan langanpään saman tien sukan valmistuttua - olihan se sukan sisäpuolella. Nips.
Väärin. Onneksi tämä malli silmukoidaan kärjestä umpeen, joten oli erittäin helppoa purkaa silmukointi, päätellä siitä vapautuva pätkä kunnolla ja silmukoida kärki kiinni uudelleen eri langalla. Mutta onpa todettava, että nauroin itselleni varsin makeasti tehtyäni niin alkeellisen virheen näin myöhäisessä vaiheessa (neulontaurani alkutaipaleella sattui hämmentävän vähän mitään kämmejä).
Kuva näyttää tässä näytöllä niin hienolta, että en meinaa nahoissani pysyä:
Oivalsin myös, että vaikka Sisu osoittautui (minulle) liian ohueksi langaksi aloittamiini Nancy Bushin norjalaissukkiin, niin Smartiahan mahdollisesti on saatavilla samoissa väreissä, kun valmistaja on sama. Kävin kärkkymässä Elisassa, ja kas vain, saan kuin saankin sukkani juuri haluamani värisinä! Huomenna käyn hakemassa hyllystä tänään puuttuneet vaaleanpunaiset kerät, ja jatkoa seuraa, sen lupaan.
Kun olen tällainen mentaali, niin ei liene liian vaikeaa arvata, että kehitän itselleni ongelmia tuollaisen keskustelun seuraamisen jälkeen. Kun on puoliammattilainen itsensä vähättelyssä ja osaa aika nihkeästi arvostaa omia aikaansaannoksiaan, ei tee hyvää miettiä kovin paljoa oman bloginsa miellyttävyyttä muiden silmissä. Olen tosin myös ihan itse itseni takia aivan liian vaativa: esimerkiksi huonoja kuvia en tahtoisi edes ottaa, vaikken niitä esille aikoisi laittaakaan, ja sitten jäävät monet työt edelleen kuvaamatta.
Olen erittäin tohkeissani saamistani kommenteista, varsinkin kun edelleen tunnun yllättyvän jokaisesta ("lukeeks tätä oikeesti joku muu kun äiti?"), mutta yritän edelleen muistuttaa itselleni, että ensisijainen syy blogin aloittamiselle oli halu tallentaa tietoa tekemisistäni itseäni varten. Riittävän kauan olen jättänyt kaikki tekeleet täysin dokumentoimatta, ilman minkäänlaisia kuvia tai muistiinpanoja. Jättäkää kuitenkin hyvät ihmiset jälkiä käynneistänne! Kannustus ei koskaan mene harakoille, ja joskus se on todella tarpeen.
---------------------------------------------------------
Asiaan, heh heh. Tänään väänsin viimein valmiiksi Eunnyn baijerilaiset sukat, jotka ovat varmasti kaunein ikinä neulomani asia. Sukkaparat olivat jääneet muutamaksi viikoksi syrjään ilman mitään varsinaista syytä, ja kylläpä niitä olikin mukava taas jatkaa! Suunnitelmissa on jo tehdä toiset samanlaiset yhdelle rakkaalle ihmiselle, sillä mikäpä olisi parempi tapa kertoa välittävänsä, kuin kauniiden ja lämpimien sukkien lahjoittaminen.
Sössin viimeistelyprosessissa hyvin taitavasti, ja itselleni täysin uudella tavalla. Luulin itseäni viisaammaksi kuin olenkaan, ja niinpä päättelin päätelleeni ensimmäisen sukan langanpään saman tien sukan valmistuttua - olihan se sukan sisäpuolella. Nips.
Väärin. Onneksi tämä malli silmukoidaan kärjestä umpeen, joten oli erittäin helppoa purkaa silmukointi, päätellä siitä vapautuva pätkä kunnolla ja silmukoida kärki kiinni uudelleen eri langalla. Mutta onpa todettava, että nauroin itselleni varsin makeasti tehtyäni niin alkeellisen virheen näin myöhäisessä vaiheessa (neulontaurani alkutaipaleella sattui hämmentävän vähän mitään kämmejä).
Kuva näyttää tässä näytöllä niin hienolta, että en meinaa nahoissani pysyä:
Oivalsin myös, että vaikka Sisu osoittautui (minulle) liian ohueksi langaksi aloittamiini Nancy Bushin norjalaissukkiin, niin Smartiahan mahdollisesti on saatavilla samoissa väreissä, kun valmistaja on sama. Kävin kärkkymässä Elisassa, ja kas vain, saan kuin saankin sukkani juuri haluamani värisinä! Huomenna käyn hakemassa hyllystä tänään puuttuneet vaaleanpunaiset kerät, ja jatkoa seuraa, sen lupaan.
lauantaina, huhtikuuta 07, 2007
"Sairas tuskastuu ja tekee tihutöitä."
Otsikko on peräisin viime vuosisadan puolenvälin tienoilta olevasta lääkärikirjasta, psykiatriaa käsittelevästä luvusta, ja sopii tähän tilanteeseen osuvasti.
Syy harmistukseeni ovat sukat. Eilen aloittamastani norjalaisyksilöstä on tulossa liian pieni, ja vastahakoisesti olen taipunut myöntämään itselleni, että on parasta purkaa se ja aloittaa uudelleen paksummalla langalla ja puikoilla. Mär, harmittaa, kun olin löytänyt siihen niin mieluisan väriyhdistelmän, enkä tietenkään omista saman värisiä lankoja paksumpina.
Tänään ostin lohduksi Cookie A:n upeasta mallistosta German Stockings -sukkien ohjeen, ja simpura, joudun purkamaan ensimmäisen yrityksen, koska siitä puolestaan on tulossa liian suuri. Se taas ärsyttää siksi, että tiheyteni vastaa ohjetta silmukalleen, ja valitsin koon mielestäni ihan riittävän huolellisesti. No, ei auta kuin purkaa ja aloittaa alusta.
Tällaisissa tilanteissa perusmallisten seiskaveikkasukkien edut alkavat näyttää ilmeisiltä. Harmi vain, että en ole tekemässä sukkia tarpeeseen, vaan huviksi - sitä ei irtoa 2o, 2n -joustimen kutomisesta nelosen puikoilla.
Ehkä otan hetken etäisyyttä sukkiin ja palaan Serranon pariin, johon etäisyyttä ottaakseni aloin tehdä sukkia.
Syy harmistukseeni ovat sukat. Eilen aloittamastani norjalaisyksilöstä on tulossa liian pieni, ja vastahakoisesti olen taipunut myöntämään itselleni, että on parasta purkaa se ja aloittaa uudelleen paksummalla langalla ja puikoilla. Mär, harmittaa, kun olin löytänyt siihen niin mieluisan väriyhdistelmän, enkä tietenkään omista saman värisiä lankoja paksumpina.
Tänään ostin lohduksi Cookie A:n upeasta mallistosta German Stockings -sukkien ohjeen, ja simpura, joudun purkamaan ensimmäisen yrityksen, koska siitä puolestaan on tulossa liian suuri. Se taas ärsyttää siksi, että tiheyteni vastaa ohjetta silmukalleen, ja valitsin koon mielestäni ihan riittävän huolellisesti. No, ei auta kuin purkaa ja aloittaa alusta.
Tällaisissa tilanteissa perusmallisten seiskaveikkasukkien edut alkavat näyttää ilmeisiltä. Harmi vain, että en ole tekemässä sukkia tarpeeseen, vaan huviksi - sitä ei irtoa 2o, 2n -joustimen kutomisesta nelosen puikoilla.
Ehkä otan hetken etäisyyttä sukkiin ja palaan Serranon pariin, johon etäisyyttä ottaakseni aloin tehdä sukkia.
perjantaina, huhtikuuta 06, 2007
Myrsky teki tuhojaan!
Tänään olen pahalla mielellä; rakas pihapuu ei tänään enää ollutkaan ikkunan takana pikkulintuja oksillaan. Vanha ja aika huonosti hoidettu kirsikka(?)puu rojotti maassa pitkin pituuttaan, tyvestä katkenneena. Ehkäpä juuret olivat alkaneet lahota, kun runko oli katkennut melko siististi vähän maanpinnan alapuolelta, eikä varsinainen juuristo ollut kampeutunut esiin maan alta juuri lainkaan.
Olin kunnon hihhuli-puunhalaaja, ja kävin ensi töikseni hyvästelemässä puuystävän. Taputin sen runkoa, otin valokuvia ja keräsin mukaani muutaman oksan, joissa oli uusia silmuja. Ne ovat nyt maljakossa ja toivon, että lehdet puhkeavat ennen pitkää.
Täytyy pyytää TYSiä istuttamaan uusi taimi paikalle mahdollisimman pian.
-----------------------------------------
Olen taas neulonut koko päivän. Serrano etenee hitaasti mutta hitaasti, yksi hiha on valmis ja miehustakin taas kohta kainaloihin asti. Olisin saanut sen jo hyvinkin tehtyä, jos en olisi purkanut vähän väliä >:)
Jotta en täysin ryytyisi yhteen ja samaan työhön, aloitin äsken norjalaisia sukkia Nancy Bushin Folk Socksista. Kirjan sain pari päivää sitten lainaan kirjastosta, ja sen kuvat eivät minusta tee oikeutta sukkamalleille - kiinnostus yhteenkään malliin ei herännyt ennenkö kävin blogikierroksella vakoilemassa. Tämä merkintä on tylsä ja kuvitukseton, joten tarjoan edes pari linkkiä: kyseiset sukat Terhin ja Eunnyn neulomina.
Olin kunnon hihhuli-puunhalaaja, ja kävin ensi töikseni hyvästelemässä puuystävän. Taputin sen runkoa, otin valokuvia ja keräsin mukaani muutaman oksan, joissa oli uusia silmuja. Ne ovat nyt maljakossa ja toivon, että lehdet puhkeavat ennen pitkää.
Täytyy pyytää TYSiä istuttamaan uusi taimi paikalle mahdollisimman pian.
-----------------------------------------
Olen taas neulonut koko päivän. Serrano etenee hitaasti mutta hitaasti, yksi hiha on valmis ja miehustakin taas kohta kainaloihin asti. Olisin saanut sen jo hyvinkin tehtyä, jos en olisi purkanut vähän väliä >:)
Jotta en täysin ryytyisi yhteen ja samaan työhön, aloitin äsken norjalaisia sukkia Nancy Bushin Folk Socksista. Kirjan sain pari päivää sitten lainaan kirjastosta, ja sen kuvat eivät minusta tee oikeutta sukkamalleille - kiinnostus yhteenkään malliin ei herännyt ennenkö kävin blogikierroksella vakoilemassa. Tämä merkintä on tylsä ja kuvitukseton, joten tarjoan edes pari linkkiä: kyseiset sukat Terhin ja Eunnyn neulomina.
sunnuntaina, maaliskuuta 25, 2007
Edit-täti lisäsi unohtuneen linkin
Jos katsoo tarkkaan, voi seuraavassa kuvassa nähdä Serranon:
Olen kaavaillut Serranon neulomista jo vaikka kuinka kauan, mutta työhön tarttumista on viivästyttänyt pähkäilyni siitä, että kuinka kovasti loppujen lopuksi pidän sen pitsineulemallista. Jotenkin se ei ole säväyttänyt. Päätin kuitenkin lopulta, että kyllä mie siihen miellyn, kun vain lähden tekemään - tarvitsen kipeästi neulottua villatakkia, ja Serranon muoto on juuri sellainen kuin haluan.
Kuvauspaikkana on poikkeuksellisesti keittiön pöytä, mikä on kylässä käyneen äitini ansiota. Yleensä pöytäparka on niin täynnä tiskejä ja ties mitä kaikkea rojua, ettei sen ääressä voi syödä tai tehdä mitään muutakaan. Äiti kuitenkin tiskasi ison osan astioista ja siivosi paikkoja, minkä innoittamana järjestin eilen ruoanlaiton lomassa pöydän kuntoon. Voisin oikeasti koittaa myös pitää sen siistinä, koska voisihan sillä tehdä paljon muutakin kuin valokuvata :)
Basalt tank onkin jo loppusuoralla:
Enää pitää tehdä valmiiksi yläreuna ja säveltää helmaan kaitale tuomaan lisää pituutta. Harmittaa vähän, etten sittenkin tehnyt pienintä kokoa, sillä ei sekään mikään makkarankuori olisi. Lankaa kun ei ole mitenkään ylimäärin, ja pienemmän koon tekemällä olisin säästänyt enemmän helmareunukseen, mutta kun en uskaltanut ottaa riskiä. Jää nähtäväksi, mihin asti viimeinen kerä riittää.
Jos katsoo tarkkaan, voi seuraavassa kuvassa nähdä Serranon:
Olen kaavaillut Serranon neulomista jo vaikka kuinka kauan, mutta työhön tarttumista on viivästyttänyt pähkäilyni siitä, että kuinka kovasti loppujen lopuksi pidän sen pitsineulemallista. Jotenkin se ei ole säväyttänyt. Päätin kuitenkin lopulta, että kyllä mie siihen miellyn, kun vain lähden tekemään - tarvitsen kipeästi neulottua villatakkia, ja Serranon muoto on juuri sellainen kuin haluan.
Kuvauspaikkana on poikkeuksellisesti keittiön pöytä, mikä on kylässä käyneen äitini ansiota. Yleensä pöytäparka on niin täynnä tiskejä ja ties mitä kaikkea rojua, ettei sen ääressä voi syödä tai tehdä mitään muutakaan. Äiti kuitenkin tiskasi ison osan astioista ja siivosi paikkoja, minkä innoittamana järjestin eilen ruoanlaiton lomassa pöydän kuntoon. Voisin oikeasti koittaa myös pitää sen siistinä, koska voisihan sillä tehdä paljon muutakin kuin valokuvata :)
Basalt tank onkin jo loppusuoralla:
Enää pitää tehdä valmiiksi yläreuna ja säveltää helmaan kaitale tuomaan lisää pituutta. Harmittaa vähän, etten sittenkin tehnyt pienintä kokoa, sillä ei sekään mikään makkarankuori olisi. Lankaa kun ei ole mitenkään ylimäärin, ja pienemmän koon tekemällä olisin säästänyt enemmän helmareunukseen, mutta kun en uskaltanut ottaa riskiä. Jää nähtäväksi, mihin asti viimeinen kerä riittää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
