Pitsiä ja pääkalloja

Taas on kulunut paljon neulonta-aikaa, vaikka siitä en olekaan raportoinut, lähinnä koska kuvien ottaminen tuntuu niin hankalalta. Nyt kuitenkin tein valmiiksi huivin, joka oli pakko kuvata saman tien, koska se meni lahjaksi äidin ystävälle. Olin jo pidempään ajatellut että haluaisin neuloa hänelle huivin, ja kun hän on nyt ollut sairaana, päätin repäistä. Kuvat eivät ole parhaita mahdollisia, mutta ainakin ne ovat kuvia :D

Malli: Swallowtail Shawl, Interweave Knits Fall 2006
Lanka: Grignasco Merinosilk kaksinkertaisena, kulutus aika tarkalleen 50g
Puikot: 4mm pitsiaddit

En tehnyt huiviin mitään muutoksia, sillä halusin neuloa laavun sijaan melko pienen kolmion. Olen hingunnut Swallowtailia jo vaikka kuinka pitkään, ja onneksi pidän huivista edelleen yhtä paljon sen kertaalleen neulottuani. Ihan saman tien en varmastikaan viitsi aloittaaa kakkosversiota itselleni, mutta kyllä tämä on ehdottomasti edelleen projektilistalla. Sitä ennen voisi toki esimerkiksi pingottaa Icaruksen, joka on ollut sitä vaille valmiina jo kohta muutaman viikon, kun hirvittelen että se ei mahdu yksinkertaisena sängylle. Kertokaa, miten hyvin onnistuu huivin pingottaminen kaksin kerroin?

Olen myös ollut Hirmuisen Reipas ja tarttunut loppuviikosta useampaankin ufoksi jämähtäneeseen työhön. Yksi niistä on tämä pääkallokuvioinen kassi, jota aloitin loppukesästä, ja joka jäi muiden töiden jalkoihin. Kun kaivelin sen uudelleen esiin, oli kuvio jo kokonaan neulottuna, eli tekemistä ei ollut enää paljoakaan. Tässä se on nyt, odottelemassa että neulon olkahihnan loppuun ja ompelen vuorin:

Kirkasvalolamppu toimi erittäin hyvänä valonlähteenä kuvausta varten. Ja kyllä, kassista pilkottaa täytteeksi sullottu villatakki, joka on valmis, mutta esittelyä vailla. Painostusta otetaan vastaan.

Outin oma lapaskuu

Viime viikkoina on ollut pahoja startiitin oireita; tekee koko ajan mieli aloittaa vaikka mitä uusia neuleita, ja neuloa kaikkia niitä ristiin rastiin sikin sokin. Ei ihme että mikään ei tunnu valmistuvan, kun viime perjantain aikanakin laskin neuloneeni yhteensä seitsemää (7) eri projektia.

On siis tullut tehtyä kaikenlaista mukavaa pientä kivaa, kuten niitä mustia kämmekkäitä (jotka ovat nyt jämähtäneet tuskalliseen palmikonnäperrysvaiheeseen) ja lapasia. Lapasia en olekaan tainnut neuloa pariin vuoteen, joten nyt oli korkea aika.


Itselleni neuloin huovutettavat lapaset ihanan pinkistä hahtuvasta. Ennen myllytystä pyykkikoneessa ne olivat melkoiset patakintaat, ja mietin kerran jos toisenkin, että miten paljon ne mahtavat huopua. Mutta kas kummaa, koneesta pullahti esiin kaksi ruttua, joista reippaasti venyttelemällä tuli juuri sopivan kokoiset lapaset. Pesin ne viidessäkympissä, ja linkous oli 1000 kierrosta minuutissa, mutta jatkossa laitan kyllä huovutettavat jutut kiltisti neljäänkymppiin, koska näissä ei ole yhtään ylimääräistä.


Malli: Hahtuvalapaset Ullasta
Lanka: Salosta läpikulkumatkalla ostettu hahtuva, 100g
Puikot: 4mm bambut


Nämä puolestaan ovat otuksen uudet lapaset. Ensimmäistä kertaa kokeilin neuloa lapaset kärjestä päin, ja se oli oikein mukava vaihtoehto perinteiselle tavalle. Malli on omasta päästä, ja lankaa kului noin 60g nelosen puikoilla. Lanka on Noron kureyonia, joka on juuri tullut myyntiin Käsityö-Elisaan. Pakkohan sitä sitten oli ostaa perjantaikerä (tai kaksi).


Tässähän käy ihan malttamattomaksi, kun säät eivät ota kylmentyäkseen.

Outi ryömii esiin kolostaan.

Jopas aika on taas hujahtanut.

Aurora jo tuolla kommenteissa kyseli, että olenko lopettanut neulomisen vaiko vain bloggaamisen. Kauhistus mikä ajatus! Jos minä lopettaisin neulomisen, niin silloin olisi kyllä jokin pahasti vialla :D Vikaa on siis vain blogin päivitystahdissa, jokin sen kanssa mättää ja pahasti.

Suureksi ilahduksekseni olen saanut tällaisen:


Kiitos Kramox ja Rieppa! (Jos joku muukin on antanut tämän miulle, niin saa potkaista. Kiitos ja anteeksi.)

Tarkoitus olisi, että antaisin tämän edelleen eteenpäin, mutta taidan jättää sen tekemättä, koska olisin antanut napin Kramoxille, Riepalle, Tuille ja Tuulialle ;D Kuinka ollakaan, kaikilla heistä yllättäen sattuu jo olemaan kyseinen kunniamaininta. Haa, mutta entäs Liis?

Ja jotta tämä ei olisi neulonta-aiheeton postaus, lätkäisen mukaan myös pikaisesti nappaamani kuvan eilen illalla aloittamistani kämmekkäistä:


Malli on Fetching, joita olen nähnyt viime päivinä useammallakin tutulla neulojalla. Käyttämäni lanka on eri paksuista kuin ohjeessa, ja sen takia oli tarpeen säätää silmukkamäärän kanssa, ja koska olen saita, teen kämmekkäät takaperin varmistaakseni, että yksi kerä riittää molempiin. Parempaa kuvaa tarjoilen näiden valmistuttua. Lupaan! Ja vannon!

EDIT: Olihan toki Liisilläkin nappula jo omasta takaa. I rest my case, oon niin jälkijunassa että kaikilla rokkaavilla polkkaajatytöillä on jo siitä todiste!

*haamuti haam*

Askartelen täällä, kun on jo jonkin aikaa ollut sellainen tunne, että sivupohjan vaihto houkuttaisi. Mikäpä siis sen parempaa puuhaa, kuin säätäminen blogin kanssa, jos päättää valvoa yön yli saadakseen unirytminsä normaalimmaksi.

Sanokaa, jos muutos meni ihan metsään! Mie tietty heittäisin kernaasti kaikki tekstit vaaleanpunaisiksi, mutta yritin ihan tosissani säilyttää luettavuuden :P

Myös sen huomasin tuossa seuraamieni blogien listaa kasatessani, että olen luokattoman huono kommentoija, luikin vain nurkissa jättämättä jälkiä käynneistäni. Koetan parantaa tapani, sillä kommenteissa on kivaa myös niiden jättäminen, ei vain saaminen.

Jatkan ähräämistä.

Takaisin luolaan

On täällä valmistunut kaikenlaista muutakin hiljaisuudesta huolimatta. Cavernin alustahan sain jopa tehtyä merkinnän, mutta siihen se sitten jäi.


Malli: Cosmicpluton Cavern Cardigan
Lanka: Idena Cotton Sport, 115m/50g, puolet puuvillaa ja puolet akryylia; kulutus hyvin tarkkaan 7 kerää
Puikot: 4mm epämääräis-pyöröt
Muutokset: tiheyteni ei vastannut ohjeen tiheyttä, joten laskin aloituksen silmukkamäärän uusiksi. Hihojen kavennuksissa sävelsin myös omiani, ainakin aloitin ne aiemmin kuin ohjeessa (luonnollisesti en kirjoittanut sitä ylös mihinkään)


Neuloin takin käytännössä valmiiksi vajaassa parissa viikossa, mutta kiinnitysmekanismi tuotti pulmia. Lankaa jäi jäljelle muutama metri päättelykerroksen jälkeen, joten siitä ei riittänyt tarpeeksi virkattuihin nauhoihin. Tekaisin ne sitten kaksinkertaisesta kotiväestä, kun sitä oli käsillä runsaasti.

Narut kuitenkin luistivat auki käytössä, jos ei niitä laittanut umpisolmuun, joten hermostuin niihin ja ostin tilalle puisen duffelinapin. Jokin tosihieno supernappi olisi tietysti todella kiva lisä, mutten jaksanut alkaa etsiä, kun halusin takin käyttökuntoon mahdollisimman nopeasti.

Napin sain kiinnitettyä ja lenkin virkattua suht nopeasti, mutta niinpä jäi sitten siitä seuranneiden langanpäiden päättely roikkumaan - kirjaimellisesti, sillä pyöräilin useammankin kerran kauppaan langanpäät kuminauhalla palloksi värkättynä tai napin ympärille kieputettuna (kohtuullisen noloa). Oikeastaan takki siis valmistui virallisesti vasta eilen, kun viimeistelin sen lopullisesti.

Takki on aika lyhyt, eikä yhtä tiukka kuin esikuvansa (kuten kakkoskuvastakin hyvin näkyy), mutta tykkään siitä kovasti juuri näin. Se on kuumempi kuin odotin, mihin saattaa vaikuttaa se, että lanka on kuitenkin puoliksi akryylia. Ihan kuumimman sään vaate siitä ei siis tullut, mutta kyllä mulla käyttöä riittää vähän lämpimämmällekin takille.

Traktori

Päivitys on auttamattoman myöhässä, sillä aloitin huivin KIP-päivänä eli 9.6. ja siitä muutaman viikon päästä se oli jo valmis. Mulla on ilmiselvästi jokin kauhea kriisi bloggaamisen suhteen, kun töitä valmistuu vähän väliä ja jotenkin niitä tuntuu olevan mahdotonta saada tänne näkyviin.


KIP-päivän aikaan Sylvi Salosella oli mielenkiintoinen alennusmyynti, sillä iso osa alelangoista oli kaivettu jostakin kellarien uumenista esiin, ja niinpä ostin kuudella eurolla kaksi kerää muinaisen oloista Hämeen Kehräämön Ilves-konelankaa. Kaipa jo ostohetkellä ajattelin tekeväni siitä huivin, mutta lanka itse ilmoitti varsin nopeasti haluavansa Zetoriksi. Mulla ei tätä ennen ollut yhtään kolmiohuivia, joten oli hyvä syy paikata vaatevarastossa ammottava aukko mahdollisimman nopeasti ;)

Malli: Zetor Jatan blogista

Lanka: Hämeen Kehräämön Ilves-konelanka, 100% villaa, 540m/100g,
puikkosuositus 1,5-2mm

Puikot: alkuun 3mm kökköpyörö, vaihdoin alkupuolella Addin pitsipyöröön

Neuloin päämallikertaa 12 toistoa, ja huivin kooksi tuli noin 1 x 2 metriä. Alun perin olin arvellut sen venyvän pingotuksessa enemmänkin, mutta ei se toki liian pieneksi jäänyt. Nyt on hyvä syy neuloa jokin toinen malli, jotta saa itselleen valtavan kääriytymishuivin parveke- ja terassikäyttöön.

Pidän lopputuloksesta kovasti, ja huivi osoittautui myös enemmän kuin hyödylliseksi viikonlopun mökkireissun aikana: se toimi lämmikkeenä iltaisin, sateensuojana huusiin juostessa, tyynynä ja peittona viiden tunnin automatkalla - ja sillä sai myös sukulaisilta kehuja neulomistaidoistaan.

random-päivitys

Irkissä #neulonnalla tuli puhetta yläasteella askartelemistani käsineistä. Kas tässä kuva, kaikessa epätarkkuudessaan:


Käsineet on virkattu muistaakseni 1,5 mm:n koukulla. Alkanette ymmärtää miksi kutsun itseäni masokistineulojaksi, tai masokistivirkkajaksi...

Cavern on kaveri

Maanantaina ostamani langat ovat edenneet tähän mennessä näin pitkälle:


Tämä on ensimmäinen ylhäältä alas tekemäni neule, ja alkupuolella oli kyllä useaan otteeseen uskonpuute, mutta kyllä tästä taitaa sittenkin tulla ihan kiva. Yritän pinnistää takin valmiiksi mahdollisimman nopeasti, sillä vaatekaapissani on neuletakkien mentävä, suuri ja ammottava aukko. Elämä ilman neuletakkeja on yllättävän hankalaa.

Outi menee lankaan

Otsikko on tällä kertaa törkeästi Hannalta varastettu, mutta sopi tilanteeseen niin hyvin, etten voinut vastustaa.

Tässä on suurin osa tämänpäiväisen neulontahepulin aiheuttajista:


Kuvan taustana on ensinnäkin kassi, jonka pelastin Onlyn poistolaatikosta viidellä eurolla. Olen jo pidempään kaipaillut isompaa, kevyttä ja puikonpitävää kassia, jossa voisin rahdata neulontaan liittyvää omaisuuttani ympäriinsä, ja tuo täyttää vaatimukseni täydellisesti. Mukaan mahtuu isommankin neuleprojektin lisäksi vaikka useampi kirja.

Violetin rullamitan kävin ostamassa Singer-keskuksesta, sillä Tuin kutomosta kantautunut hehkutus sai minut vakuuttuneeksi siitä, että minäkin tarvitsen mittanauhan, jossa on toisella puolella sentit ja toisella tuumat.

Päivän päätähti on kuitenkin Trekkingin pro natura -kerä, jonka ostin lähilankakaupastani, Käsityö-Elisasta. Tässä dramatisoitu kuvaus vierailustani:

1. Outi menee pahaa-aavistamattomana kauppaan hakemaan lankaa kesä-Caverniin.

2. Haluttu lanka löytyy, ja mukava kaupantäti kiikuttaa sen kassalle odottamaan siksi aikaa, kun Outi taas kerran katselee läpi koko kaupan valikoiman.

3. Kierroksen loppupuolella Outin huomio kiinnittyy hyllyssä nököttäviin monivärisiin keriin. Aivot hahmottavat vähitellen vyötteen tekstin "Trekking pro natura".

4. Outi kiljaisee riemusta ja hypähtää muutaman kerran, sieppaa ihastuttavan värisen kerän mukaansa ja säntää kassalle. Kassalla Outi huomaa päässeensä sisäpiiriin, sillä kaupantäti antaa Outille puikkomittarin kaupan päälle.

(Oikeasti seisoskelin kyllä hyllyn vieressä hypistelemässä keriä jonkin aikaa, samalla kun juttelin kaupantädin kanssa ohuiden sukkalankojen suosiosta.)

Miten sattuikin, että juuri tänään ennen kauppavierailua ajattelin, että Jaywalkerit ovat kivat sukat ja voisin ne haluta tehdä, jos joskus kohdalle sattuisi silmää miellyttävä pätkärääkätty lanka! Yleisesti ottaen en todellakaan ole mieltynyt raitalankatarjontaan, mutta Trekkingiä olen kyllä vakoillut netissä, ja tiesin pitäväni sen väreistä enemmän kuin useimmista. Tykkään tuosta tänään pelastamastani yksinäisestä kerästä ihan mahdottomasti.

Olin vielä ihan sukkalankahuumassa, kun tulin kotiin - ja eteisen lattialla odotteli uusin Interweave Knits. Luettavaa, hypisteltävää ja ihasteltavaa riittää siis helposti useammallekin päivälle.

Edith-täti lisää: Cavernia varten ostin siis mustaa Idenan Cotton Sportia, joka on puoliksi puuvillaa ja puoliksi akryylia, ja olemukseltaan pitkälti Novitan Samoksen kaltaista.

Baijerilaisista vielä.

Malli: Eunny Jangin Bayerische socks
Lanka: Sandnes Lanett, hyvin tarkkaan kaksi kerää. Tein neljä mallikerran toistoa sekä varteen että jalkaterään.
Puikot: 2,5mm metalliset (neuloin todella tiukkaa)

Päätös tehdä sukat Lanettista ei ollut mitenkään tarkkaan harkittu, väri vain alkoi houkuttaa kaupassa. Tajusin jo sukkia tehdessäni, että lanka tuskin kestää käyttöä, kun se on niin pehmoista: ensimmäinen sukka tuntui vähän ottavan itseensä jo käsilaukussa pyöriskelystä.

Nukuin viime yön ylpeänä uudet sukat jalassa ja se todisti epäilyni oikeiksi: kymmenen tunnin peiton alla kiehnäyksen jäljiltä oli jo näkyvillä pörröisyyttä ja orastavia nyppyjä. En siis suosittele Lanettia sukkiin, jos niitä on tarkoitus käyttää muulloin kuin kotona hissutellessa, mutta siihen tarkoitukseen se kyllä sitten onkin mitä parhain lanka.

Kaiken kaikkiaan en ole yhtään harmissani, sillä tykkäsin näiden sukkien tekemisestä niin kovin, että voin hyvin kuvitella vääntäväni vielä useamman parin ennenkö kyllästyn. Suunnitelmissa on siis lohtusukkien lisäksi toinen pari itselle, ja polvisukkasovellus siintelee myös haaveissa. Onneksi mulla on aika hyvä toleranssi toistolle; oon ihan immuuni toisen sukan oireyhtymälle. Saa nähdä tuottaako pitkällinen altistuminen kolmannen parin oireyhtymän.

Sukkaonni kääntyy!

Kävinpä tuossa vastoin parempaa ymmärrystäni lukemassa tuoretta, Ilun aloittamaa keskustelua blogeista. Olen itse sitä mieltä, että keskustelua on hyvä käydä, ja monesti olen miettinyt itsekin Ilun mainitsemia asioita, mutta kun.

Kun olen tällainen mentaali, niin ei liene liian vaikeaa arvata, että kehitän itselleni ongelmia tuollaisen keskustelun seuraamisen jälkeen. Kun on puoliammattilainen itsensä vähättelyssä ja osaa aika nihkeästi arvostaa omia aikaansaannoksiaan, ei tee hyvää miettiä kovin paljoa oman bloginsa miellyttävyyttä muiden silmissä. Olen tosin myös ihan itse itseni takia aivan liian vaativa: esimerkiksi huonoja kuvia en tahtoisi edes ottaa, vaikken niitä esille aikoisi laittaakaan, ja sitten jäävät monet työt edelleen kuvaamatta.

Olen erittäin tohkeissani saamistani kommenteista, varsinkin kun edelleen tunnun yllättyvän jokaisesta ("lukeeks tätä oikeesti joku muu kun äiti?"), mutta yritän edelleen muistuttaa itselleni, että ensisijainen syy blogin aloittamiselle oli halu tallentaa tietoa tekemisistäni itseäni varten. Riittävän kauan olen jättänyt kaikki tekeleet täysin dokumentoimatta, ilman minkäänlaisia kuvia tai muistiinpanoja. Jättäkää kuitenkin hyvät ihmiset jälkiä käynneistänne! Kannustus ei koskaan mene harakoille, ja joskus se on todella tarpeen.

---------------------------------------------------------

Asiaan, heh heh. Tänään väänsin viimein valmiiksi Eunnyn baijerilaiset sukat, jotka ovat varmasti kaunein ikinä neulomani asia. Sukkaparat olivat jääneet muutamaksi viikoksi syrjään ilman mitään varsinaista syytä, ja kylläpä niitä olikin mukava taas jatkaa! Suunnitelmissa on jo tehdä toiset samanlaiset yhdelle rakkaalle ihmiselle, sillä mikäpä olisi parempi tapa kertoa välittävänsä, kuin kauniiden ja lämpimien sukkien lahjoittaminen.

Sössin viimeistelyprosessissa hyvin taitavasti, ja itselleni täysin uudella tavalla. Luulin itseäni viisaammaksi kuin olenkaan, ja niinpä päättelin päätelleeni ensimmäisen sukan langanpään saman tien sukan valmistuttua - olihan se sukan sisäpuolella. Nips.

Väärin. Onneksi tämä malli silmukoidaan kärjestä umpeen, joten oli erittäin helppoa purkaa silmukointi, päätellä siitä vapautuva pätkä kunnolla ja silmukoida kärki kiinni uudelleen eri langalla. Mutta onpa todettava, että nauroin itselleni varsin makeasti tehtyäni niin alkeellisen virheen näin myöhäisessä vaiheessa (neulontaurani alkutaipaleella sattui hämmentävän vähän mitään kämmejä).

Kuva näyttää tässä näytöllä niin hienolta, että en meinaa nahoissani pysyä:


Oivalsin myös, että vaikka Sisu osoittautui (minulle) liian ohueksi langaksi aloittamiini Nancy Bushin norjalaissukkiin, niin Smartiahan mahdollisesti on saatavilla samoissa väreissä, kun valmistaja on sama. Kävin kärkkymässä Elisassa, ja kas vain, saan kuin saankin sukkani juuri haluamani värisinä! Huomenna käyn hakemassa hyllystä tänään puuttuneet vaaleanpunaiset kerät, ja jatkoa seuraa, sen lupaan.

"Sairas tuskastuu ja tekee tihutöitä."

Otsikko on peräisin viime vuosisadan puolenvälin tienoilta olevasta lääkärikirjasta, psykiatriaa käsittelevästä luvusta, ja sopii tähän tilanteeseen osuvasti.

Syy harmistukseeni ovat sukat. Eilen aloittamastani norjalaisyksilöstä on tulossa liian pieni, ja vastahakoisesti olen taipunut myöntämään itselleni, että on parasta purkaa se ja aloittaa uudelleen paksummalla langalla ja puikoilla. Mär, harmittaa, kun olin löytänyt siihen niin mieluisan väriyhdistelmän, enkä tietenkään omista saman värisiä lankoja paksumpina.

Tänään ostin lohduksi Cookie A:n upeasta mallistosta German Stockings -sukkien ohjeen, ja simpura, joudun purkamaan ensimmäisen yrityksen, koska siitä puolestaan on tulossa liian suuri. Se taas ärsyttää siksi, että tiheyteni vastaa ohjetta silmukalleen, ja valitsin koon mielestäni ihan riittävän huolellisesti. No, ei auta kuin purkaa ja aloittaa alusta.

Tällaisissa tilanteissa perusmallisten seiskaveikkasukkien edut alkavat näyttää ilmeisiltä. Harmi vain, että en ole tekemässä sukkia tarpeeseen, vaan huviksi - sitä ei irtoa 2o, 2n -joustimen kutomisesta nelosen puikoilla.

Ehkä otan hetken etäisyyttä sukkiin ja palaan Serranon pariin, johon etäisyyttä ottaakseni aloin tehdä sukkia.

Myrsky teki tuhojaan!

Tänään olen pahalla mielellä; rakas pihapuu ei tänään enää ollutkaan ikkunan takana pikkulintuja oksillaan. Vanha ja aika huonosti hoidettu kirsikka(?)puu rojotti maassa pitkin pituuttaan, tyvestä katkenneena. Ehkäpä juuret olivat alkaneet lahota, kun runko oli katkennut melko siististi vähän maanpinnan alapuolelta, eikä varsinainen juuristo ollut kampeutunut esiin maan alta juuri lainkaan.

Olin kunnon hihhuli-puunhalaaja, ja kävin ensi töikseni hyvästelemässä puuystävän. Taputin sen runkoa, otin valokuvia ja keräsin mukaani muutaman oksan, joissa oli uusia silmuja. Ne ovat nyt maljakossa ja toivon, että lehdet puhkeavat ennen pitkää.

Täytyy pyytää TYSiä istuttamaan uusi taimi paikalle mahdollisimman pian.

-----------------------------------------

Olen taas neulonut koko päivän. Serrano etenee hitaasti mutta hitaasti, yksi hiha on valmis ja miehustakin taas kohta kainaloihin asti. Olisin saanut sen jo hyvinkin tehtyä, jos en olisi purkanut vähän väliä >:)

Jotta en täysin ryytyisi yhteen ja samaan työhön, aloitin äsken norjalaisia sukkia Nancy Bushin Folk Socksista. Kirjan sain pari päivää sitten lainaan kirjastosta, ja sen kuvat eivät minusta tee oikeutta sukkamalleille - kiinnostus yhteenkään malliin ei herännyt ennenkö kävin blogikierroksella vakoilemassa. Tämä merkintä on tylsä ja kuvitukseton, joten tarjoan edes pari linkkiä: kyseiset sukat Terhin ja Eunnyn neulomina.

Edit-täti lisäsi unohtuneen linkin

Jos katsoo tarkkaan, voi seuraavassa kuvassa nähdä Serranon:


Olen kaavaillut Serranon neulomista jo vaikka kuinka kauan, mutta työhön tarttumista on viivästyttänyt pähkäilyni siitä, että kuinka kovasti loppujen lopuksi pidän sen pitsineulemallista. Jotenkin se ei ole säväyttänyt. Päätin kuitenkin lopulta, että kyllä mie siihen miellyn, kun vain lähden tekemään - tarvitsen kipeästi neulottua villatakkia, ja Serranon muoto on juuri sellainen kuin haluan.

Kuvauspaikkana on poikkeuksellisesti keittiön pöytä, mikä on kylässä käyneen äitini ansiota. Yleensä pöytäparka on niin täynnä tiskejä ja ties mitä kaikkea rojua, ettei sen ääressä voi syödä tai tehdä mitään muutakaan. Äiti kuitenkin tiskasi ison osan astioista ja siivosi paikkoja, minkä innoittamana järjestin eilen ruoanlaiton lomassa pöydän kuntoon. Voisin oikeasti koittaa myös pitää sen siistinä, koska voisihan sillä tehdä paljon muutakin kuin valokuvata :)

Basalt tank onkin jo loppusuoralla:


Enää pitää tehdä valmiiksi yläreuna ja säveltää helmaan kaitale tuomaan lisää pituutta. Harmittaa vähän, etten sittenkin tehnyt pienintä kokoa, sillä ei sekään mikään makkarankuori olisi. Lankaa kun ei ole mitenkään ylimäärin, ja pienemmän koon tekemällä olisin säästänyt enemmän helmareunukseen, mutta kun en uskaltanut ottaa riskiä. Jää nähtäväksi, mihin asti viimeinen kerä riittää.

Messujen saalista

Makaan olohuoneen lattialla äärimmäisen epäergonomisessa asennossa ja kikkailen koneella :) Asennettiin vihdoin tänään kameran ajurit ja photoshop, niin että pääsen säätämään kuvien parissa.

Olin viikonloppuna paikallisilla käsityömessuilla ison neulontaryhmäporukan kanssa. Alun perin en ollut aikonut mennä, mutta alkoi tulla sellainen olo, että pakko on päästä, vaikkei rahaa oikein olisikaan. Sainkin sitten vielä Ricalta ilmaislipun, mikä oli ihan loistavaakin loistavampi juttu. Budjetti on tässä kuussa aika tiukalla odottamattomien menojen vuoksi.

Mukaan halusi tulla kaiken näköistä kivaa:


Rulla mustaa kuusisäikeistä kalalankaa, kaksi vyyhteä mustaa paperinarua, kaksi kerää Noron Kureyonia, kerä turkoosia villa-alpakkalankaa, 2,5-milliset vintage-sukkapuikot, ja parhaana löytönä kaksi rukinrullaa (kiitos vihjeestä, Marianne!)

Noron lankoja pääsin ensimmäistä kertaa näkemään ja hipelöimään, tähän mennessä olen vain kuolannut näppäimistölle - tietysti ostin pari kerää, vaikka vain ihailtavaksi! Alpakka valloitti värillään, olen alkanut kovasti tykästyä turkoosiin eri muodoissaan. Paperinarusta yritän näillä näkymin askarrella jonkinlaisen korin tai vastaavan, johon voisi heittää neulomukset sohvalta pyörimästä.

Onneksi menin sittenkin mukaan, oli todella mukavaa jutella ihmisten kanssa ja tutkia tarjontaa ilman minkäänlaista kiirettä.

Hiljaisuus neuleiden parissa jatkuu, kesken on kaiketi vain kaksi työtä (ja yksi nihkeä ufo). En ole osannut millään valita, että mitä seuraavaksi alkaisin tehdä, vaikka ajatuksia onkin paljon. Kaikissa aikomuslistalla olevissa malleissa tuntuu tökkivän jokin. Siispä turvaudun sellaisiin töihin, jotka ovat melko pieniä, eivät vaadi suuria investointeja, joita tarvitaan aina ja joiden ohjeita en koe tarvetta muutella: sukkiin! Onneksi on olemassa Eunnyja ja Cookieita, jotka suunnittelevat toinen toistaan upeampia malleja.

Outilla on uusi lelu

Kannattaa olla julkkis! Viime lauantaina Turun Sanomien lauantailiitteessä oli meidän neuletapaamisesta juttu, ja toimittaja oli kirjoittanut halustani hankkia rukki. Jutun seurauksena kysyntä ja tarjonta kohtasivat:



Alustavien kokeilujen perusteella totesin, että aikaa taitaa mennä opetteluun paljon enemmän kuin värttinän kanssa, koska vauhti on aluksi niin hurja. Ohjelmassa on siis kiljumista ("Seis! Ei noin lujaa! Apua!"), sadattelua ja epätasaisia, ylikierteisiä syheröitä. Ihanaa!

Luovaa ongelmanratkaisua

Tuli eilen todistettua, että mittoja voi ottaa monella tavalla :)

Ystäväni Pau on tekemässä pipoa kumppanilleen, joka asuu eri paikkakunnalla. Kumppanin oli siis itse yritettävä selvittää päänsä ympärysmitta. Neuvoimme puhelimitse poikaa käärimään vaikka jonkin paidan hihaa pään ympärille ja mittaamaan sen, mutta sain yllättäen paljon paremman idean: vessapaperi! Sehän ei veny, sitä on saatavilla kaikkialla ja siihen voi vaikka piirtää merkintöjä mittausta varten!

Viritys nousi arvoon arvaamattomaan, kun opiskelijakämpässä ei ollut käsillä edes viivotinta. Standardikokoisten paperinpalojen ansiosta saatoimme rekonstruoida tuloksen "yksi A4 ja kaksi palaa vessapaperia" täällä meillä ja määrittää sen perusteella tarvittavan ympärysmitan. MacGyver olisi meistä ylpeä.

Mahtoi tosin olla kämppiksellä tms. ihmettelemistä, kun osui paikalle pojan kääriessä vessapaperia päänsä ympärille... Meillä oli aika hauskaa mielikuvan parissa.

Kuusikulmioita

Eilinen kriiseily on helpottanut. Haettiin Otuksen kanssa hätäapulankaa Käsityö-Elisasta, ennenkö mentiin syömään koulun loppumisen kunniaksi (Otus on nyt viimeistä työharjoittelua vaille valmis). Valittiin ravintolaksi Fransmanni ja täytyy sanoa, että oli hyvä valinta, ruoka ja palvelu olivat molemmat loistavia. Mie olin kyllä vielä niin huonovointinen lääkepelleilyni takia, etten jaksanut syödä erityisen paljon enkä varsinkaan nopeasti, mutta sehän ei haitannut. Kerrankin tuli istuskeltua pidempään, ilman mitään hosua, ja seuralainen söi kernaasti lautaseni tyhjäksi :)

Hätäapulanka meni sikäli pieleen, että siitä piti tulla Eunnyn entrelac-sukat uusimmasta Interweavesta, mutta luovutin niiden suhteen harvinaisen nopeasti. Ensinnäkin korinpohjaneuletta ei ollutkaan yhtään kiva tehdä, ja lisäksi sukasta oli tulossa ihan liian iso. Jos aloittaisin uudestaan pienemmillä puikoilla, niin neuleesta tulisi sellaista peltiä, ettei siinä olisi enää mitään järkeä. Lanka on ohjeen mukaisesti noin 150 m/50 g, ja puikoiksi sanotaan 2,25 mm. Itse en sen paksuisia omista, joten otin 2,5-milliset, ja niilläkin jälki on karseaa tönkköä. Kai sille on joku syy, että neulotaan tiiviitä sukkia, mutta mie en kyllä arvosta.

No, onneksi miulla on varmasti käyttöä noille langoille vaikka kuinka.

Tämän päivän projekti on ollut Basalt Tank Knitting Naturesta. Langaksi otin lopulta varastosta Avanti cottonia, mikä oli riskialtis päätös, sillä sitä ei ole kuin viisi kerää. Riittävyys on luultavasti ihan siinä ja siinä. Samaa värierää tuskin enää saan, ja siksi olen pyöritellyt ajatusta jo ainakin viikon, että kokeilenko vai enkö. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ensimmäisen kuusikulmion neulottuani voin päätellä, riittääkö lanka, ja ilokseni totean, että taitaa riittää!

On ollut todella kivaa neuloa välillä jotakin, mikä ei ole ihan perussettiä. Eihän ohjeessa sinänsä mitään vaikeaa ole, mutta epätavallinen kokoonpano tarjoaa virikkeitä leipääntyneelle neulojalle. Matkan varrella olen myös tykästynyt kovasti tuon puuvillaisen langan tuntuun ja siihen, miten se laskeutuu ihan eri tavalla kuin villa. Tähän asti olen saanut tehtyä etupuolen kokonaisen kuusikulmion ja vasemman sivun puolikkaan. Otin kuvan, mutta sen väri on käsittely-yrityksistä huolimatta ihan kökkö, eli siihen ei kannata luottaa:



Tiedän, että pitäisi mennä nukkumaan, mutta maan mainio Otus toi pyytämättä siideriä ja neulomusta ei malttaisi lopettaa hetkeksikään. Kaiketi istuskelen siis vielä hetken näpertelemässä ja omenajuomaa siemailemassa. (Alkoholitoleranssini on tosin vähäisen käytön vuoksi niin alhainen, että täytyy varoa. Ei olis kiva sotkea kudinta hiprakassa.)

Outi joutuu limboon ja saa vieroitusoireita

Mulla on ihan kamala tilanne käsillä: olen laiminlyönyt neuleprojektitilanteen hallinnointia, ja siitä on seurannut, että kesken on muutama hassu, lähes valmis työ. Mulla on oltava kesken riittävän monta, eri vaiheessa olevaa työtä, jotta mikään edistyy. Nyt kun en ole vähään aikaan aloittanut uusia, en saa tehtyä enää vanhojakaan, ja sitten ei ole mitään mielekästä neulottavaa ja saan hepuleita ja ahdistun :(

Uusia suunnitelmia on toki kosolti, mutta mikään ei ole vielä realisoitunut. Osa ongelmaa on se, että kaikkiin aikomiini töihin pitäisi ostaa uusia lankoja, kun varastossa ei mikään houkuta juuri nyt, ja sitä varten pitäisi mennä lankakauppaan ja tehdä valintoja ja kuluttaa rahaa. Raha ei tosin (onneksi) ole lopullinen kynnys, vaan valinnan vaikeus. Yhyy! Mikään listalla olevista suunnitelmista ei sitten taida olla ihan loppuun asti hiottu, koska jos olisi, niin en minä sitten näin empisi. Kaikessa jokin pieni asia tökkii.

Eilen olin vielä lisäksi ihan väsynyt ja pöpperöinen, mihin oli syynä varmaan se, ettei päähän kierrä veri, kun hartiat on jumissa. En saanut luettua enkä tehtyä oikein mitään muutakaan, ja neuloa en uskaltanut, ettei vaiva pahenisi entisestään. Niinpä jo nukkumaan käytyäni tajusin, etten ollut koko päivänä neulonut ensimmäistäkään silmukkaa. Koskahan viimeksi on tapahtunut moista?

Tänään olin jo paniikissa, kun herättyäni olin ihan yhtä pihalla kuin eilenkin - kaksi päivää peräkkäin ilman neulomista olisi jo aivan liian suuri koettelemus. Onneksi sitten lopulta oivalsin, että unohdin eilen ottaa lääkkeeni, ja päässä pyöriikin siis vieroitusoireiden eikä hartiakramppien takia. Mikä helpotus! Eiköhän elämä siis palaa takaisin raiteilleen, kun viekkarit alkaa helpottaa ja lähden kohta keskustaan ja lankakauppaan ;)

rötkötän sohvalla ja bloggaan!

Siinä paha missä mainitaan: veli kutsui itsensä sunnuntaina yökylään ja toi koneen tullessaan. Palloilin statistina olohuoneessa johtojen keskellä, yritin näyttää viisaalta ja tarjoilin ruokaa. Nyt on myös lähiverkko pystytetty ja pääsen tekemään muutakin kuin pelaamaan miinaharavaa :)

Huomenna aamulla on tentti, ja siihen nähden olen (jälleen) aivan liian myöhään ylhäällä. Onneksi on myös sitten illalla neuletapaaminen, niin saa vähän nollattua päätä ennen seuraavan luku-urakan aloitusta.

Postin setä toi muuten viikko sitten Norah Gaughanin kirjan Knitting Nature, jonka vihdoin olin saanut tilattua The Book Depositorysta. Suosittelen lämpimästi: tein tilauksen torstaina ja kirja tipahti postiluukusta jo seuraavana tiistaina, eikä kyseinen pulju veloita ollenkaan postikuluja. Ja kuten yleensä, Sammon Electron käy maksuvälineenä.

Kirja täytti kaikki suuret odotukset, ja nyt kiemurtelen tuskissani, kun en pääse heti aloittamaan lukuisia uusia projekteja. Yhden hatun ehdin viikonloppuna jo neulomaan, ja siitä tulikin todella kiva. Kuvia ja muuta tietoa myöhemmin.

Nyt menen ainakin yrittämään nukkumista. Jännityskerroin on aika korkea, kun kyseessä on vasta neljäs tentti yliopistossa, ja toinen tänä lukuvuonna - en oo vielä yhtään ehtinyt tottua siihen, että niistä selviää hengissä.